tiistai 26. helmikuuta 2008

Kolme yötä

... on siihen, että loppuu töllön tuijotus meidän huushollissa. Himppuista haikeutta on havaittavissa: eilen oli viimeinen Huippumalli haussa, huomenna viimeinen Greyn anatomia, torstaina viimeiset puoli yhdeksän uutiset... (koska perjantaista alkaen olen pohjoisessa) Kummasti sitä ehdollistuu.

lauantai 16. helmikuuta 2008

Yksinkertaisia iloja

Pienetkin asiat (ja joskus varsinkin ne pienet asiat) voivat tuoda muassaan paljon viihtymystä. Yatzy-matsi kummitädin & kummisedän kanssa. Kupillinen teetä keskellä työpäivää. Pakkasoksien ihmettely sohvalla maaten. Niin piristävää kaiken elämyshössötyksen, kabuum-tehosteiden ja superhyper-kicksien keskellä!

Haaveilin joskus askeesista. Muutaman neliön luukku: valkoiset seinät, katto ja lattia, iso verhoton ikkuna, nurkassa futon ja kirjoituspöytä, välttämättömimmät keittiötarvikkeet ja c'est tout. Tyhjyyden tilassa virtaisi ajatuskin paremmin ja ilmavammin, vailla liikaärsykkeiden tuottamaa tauhkaa.

Vaan eipä minusta taida olla askeetikoksi - olen ihan liian kiintynyt mukaviin verhoihin ynnä muuhun maalliseen roinaan.

Yksi mahdollinen askel kohti yksinkertaisuutta lähestyy helmikuun lopussa. Tarkoitus on kokeilla töllötöntä elämää, kun kaapelitalosta loppuvat analogiset lähetykset, ja digiboxia ei ole (eikä näin ensialkuun ole tulossakaan).

Hypoteesini tosin on, että roikun sitten töllöttimen edestä netissä. Mutta sehän nähdään!

torstai 14. helmikuuta 2008

Räkäpää

Minkä sortin flunssaan liittyy oireena kokopäiväinen nälkä? En tajua. Tänx god V on kotona ja laittaa ruokaa, oma aivokapasiteettini ei tunnu riittävän edes itseni ruokintaan. Roikun vain tyhjäpäisenä netissä. Tai en nyt sentään aivan tyhjäpäisenä. Räkää siellä pääkopassa ainakin on, oikein kuulee miten se loiskuu kun kääntelee nuppia puolelta toiselle.

maanantai 28. tammikuuta 2008

Kusi sukassa

Nyt on kirjaimellisesti kintuissa sitä ihteensä, ainakin mikäli uskomme räpylärasvan tuoteselostetta - ja miksipä emme uskoisi. En olisi itse lainkaan havainnut moista epäilyttävää ainesosaa, ellei V olisi ystävällisesti vinkannut, että kah mitäs listalta löytyykään: ureaa!

Heti aloin miettiä kenen tai minkä virtsasta mahtaa ollakaan kyse. (Joojoo, turha selittää mistään molekyylikikkaloinnista tai labrayhdisteistä)

Aikamoinen cocktail se jalkatökötti on muutenkin: Aqua, Paraffinum liquidum, Glycerin, Urea, Cetearyl Alcohol, Glyceryl Stearate, PEG-100 Stearate, Lactic Acid, Polyaminopropyl biguanide, Eucalyptus globulus Propylparaben.

Että ties mitä muutakin siellä suojasukissa muhii...

Piti käydä pesemässä rasvan levityksessä rötvääntyneet kädet. Taidan kylvettää näitä sukkasiakin suht taajaan.

keskiviikko 23. tammikuuta 2008

Väärinkäisiä

Suosikkihuumorilajini on väärin ymmärtäminen. Siis nämä tällaiset villejä rubiineja -tapaukset ja kielellä venkoilu yleensäkin. Laulut ovat erityisen hauskoja, koska ne on niin helppo kuulla/ ymmärtää/mieltää pieleen. Tässä muutama väärinkäinen:

1. Maailmassaaa montaaaa/ on ihmeellistäää aasiaaa/ se hämmästyttää kummastuttaa/ pientää kulkijaa . (Vähän isompaakin kulkijaa saattaa hämmästyttää moniaasiainen maailma)

2. Mä suuren ilon ilmoitan/ maankansoille nyt tulevan. (Mikä on maankansoi? Kannibaaliheimo?)

3. Me odotamme Jeesusta/ se liekkiin leimahtaa (Riikka, 3 v.)

Pannukakku-pannukakku

Sanovat ettei pannukakku voi epäonnistua. Trust me - kyllä voi. Pannukakusta tulee pannukakku, oli mikä oli, mutta kyllä joistakin pannukakuista tulee tuplapannukakkuja. Niistä pannukakuksi menneistä pannukakuista siis. Epäonnipannukakuista. Mönkäpannukakuista. Pannukakku-pannukakuista.

Muistatteko tentin/ kokeen, joka omasta mielestänne meni hyvin - mutta josta kosahtikin jollakin maailmankaikkeuden oudolla logiikalla ala-arvoinen? Allekirjoittaneen mieleen on hitsautunut lähtemättömästi muuan viestintäoikeuden tentti, jonka jälkeen oli sellainen 2+ -, ettei jopa 2,5 -olo. Vaan tuloslistalla siintelikin parin viikon päästä 1+. Kuin olisi humautettu halolla päähän.

Tämä pannukakkutunne on jotenkin samankaltainen. Toljotin tuossa vartti sitten toiselta reunalta kärventynyttä ja toiselta reunalta raa'ahkoa pannukakku-pannukakku-yksilöä hiukan epäuskoisena. Haloo siis pannukakku, senhän pitäisi olla ihan piece of (pan)cake vähäisemmilläkin keittiökyvyillä.

Voin kaiketi syyttää vain kekkuleita käsiäni: pökkäsin pellin puolihuolimattomasti uunin kitaan, ja se vinksahtikin vaaksan vinkuraan.

Ei pitäisi lähteä soitellen sotahan, ehei.

sunnuntai 20. tammikuuta 2008

Paljon pitää kokea

Oma elämänpiiri on väistämättä rajallinen. Paljon on asioita, joista ei ymmärrä tuon taivaallista; paljon on todellisuuksia, joista ei ole ehtinyt hankkia omakohtaista kokemusta. Onneksi kaikkea ei tarvitsekaan kokea itse, kun on ystävä/tuttava/perheenjäsen, joka...

... on ollut rauhanturvaajana Kosovossa
... on töissä vankimielisairaalan suljetulla osastolla
... on töissä irlantilaisessa sairaalassa leikkaussalihoitajana
... on saanut lapsen/ odottaa lasta
... asuu Yhdysvalloissa, mutta onkin nyt Intiassa
... on munkkina Kyproksella
... toimii tutkijana USA:ssa
... remontoi rintamamiestaloa/ kaksiota
... tekee työkseen kuvia ja tarinoita
... on kirjoittanut kirjoja
... on päättänyt tehdä elämälleen jotakin, vaikkei oikein vielä tiedä mitä
... on ollut töissä postissa/ ruokatavarakaupassa/ puutarhalla/Hesburgerilla/...
... työskentelee jossakin rahafirmassa ja opiskelee samalla solubiologiaa
... on loputtoman kiinnostunut magiasta, okkultismista ja muusta mystisestä
... on virtuoosi käsitöissä

Listaa voisi jatkaa vielä ties kuinka pitkälle. Kaikki nämä (ja monet muut) ihmiset laajentavat maailmaani omilla tavoillaan, joskus yllättäviinkin suuntiin. Jännittävää!