Alushousuahmatti

Matkan tappiot: kahdet alushousut. Jokin intialainen otuslaji nimittäin tykkää pistellä poskeensa länsimaisia pikkupöksyjä (myös H on huomannut tämän ilmiön). Ötököiden logiikkaa en silti oikein ymmärrä. Värin suhteen ne eivät ole ronkeleita, toiset alkkarit olivat punaiset ja toiset mustat. Materiaalikaan ei oikein anna vinkkiä - punaiset olivat pitsimäistä ja mustat ohutta kuviollista kangasta. Ehkä alushousuahmattiötököiden motiivi on jossakin toisaalla. Kenties ne toimivat paikallisina siveyspoliiseina, jotka käyvät tuhoamassa liian kevytmielisen näköiset kapineet? Paikalliset alusvaatteet kun ovat yleensä nunnaluostarin kuumuusluokkaa. Vai olisiko anoppi pahuuttaan käynyt silppuamassa syntiset eurooppalaiset alusasut?

(Tässä kohtaa on pakko mainita, että ystävämme anoppi kielsi minua lähtemästä miesten matkaan, kun olimme lähdössä kolmen valtameren äärelle. Joopajoo, mitä se oikein meikäläisten moraalista ajattelee??)

Intia 10: Kirjastosta paivaa

Vierailtiin paikallisessa kirjastossa, Thiruvananthapuramin State Central Libary oli paikan nimi (se ei suinkaan ollut siis mikaan pikkukirjasto, vaan osavaltion suurin). Pytinki hakkaa 6-0 minka tahansa suomalaisen kulttuurilaitoksen ulkoasullaan. Se mita seinien sisalta loytyy, on sitten toinen juttu. En saanut lupaa ottaa valokuvia kirjastossa sisalta, vahinko vain, joten taytyy tyytya sanalliseen kuvaukseen taas kerran.

Lastenosasto oli sanalla sanoen surkea. Kirjat oli nakeltu hyllyyn vahan mitenkuten, niita oli todella vahan, ja ne olivat resuisessa kunnossa. Luokitus oli alkeellinen, eika kirjojen selkamyksissa ollut mitaan, mista olisi voinut paatella, mista kirjasta oli kyse.

Sama mystisyys jatkui aikuisten puolella. Kirjavalikoima oli lastenosastoa parempi (tai ainakin suurempi), mutta edelleenkaan kirjojen selat olivat vailla mitaan vinkkeja kirjan sisallosta. Luokitus oli ylimalkainen, mutta parempi kuin lasten puolella. Vanhat kunnon korttiluettelot olivat voimissaan, ja lainattavat kirjat leimattiin kasin.

Kirjastossa oli kuitenkin kylttien perusteella kaynnissa RFID-projekti, ja muutama erittain nykyaikaisen nakoinen lainausautomaattikin loytyi - eli jossakin mielessa kirjasto oli tekniikaltaan useita suomalaisia kirjastoja edella, vaikka toisissa asioissa se olikin todella kivikautinen.

Intia 9: Lepopaiva

Tanaan on lakkopaiva. Kaytannossa se tarkoittaa sita, ettei mikaan paikka ole auki, mikaan ei toimi, eika autolla kannata lahtea oikeastaan mihinkaan, koska kadut voivat olla poikki mielenosoitusten vuoksi. Eli toisin sanoen kukaan ei mene toihin, lapset eivat mene kouluun, eika muutenkaan tapahdu mitaan.

Suomessakin voisi kokeilla tata systeemia: paatetaan, etta on lakko, ja jaadaan kaikki kotiin vetamaan lonkkaa!

Intia 8: Meditaatiota meressa

Maailman parasta meditaatiota, terapiaa ja hauskaa: meressa seisominen. Tarvitaan yksi aava meri, mieluusti rantaa kohti suuntautuvaa tuulta seka vaahtopaisia aaltoja ja kovaa hiekkaa joka pakenee jalkojen alta meren vetaytyessa takaisin selkaa kohti. Tunnelmaa auttaa myos lauma muita meressa melskaajia (etenkin lapset ovat hyvaa seuraa).

Tata jaloa harrastusta ollaan ehditty testata Kanyakumarissa seka Thiruvananthapuramissa Veli-puiston rannalla ja Vettukaadussa. Mistahan rakkaaseen Kouvostoliittoon saisi yhden pikku valtameren rannan?

Meditaatiosta puheenollen: Sri Swami Vivekanandan saaritemppelissa Kanyakumarissa oli meditaatiohuone, jossa kaikui tasaisin valiajoin ommmmmmm. Hypnoottinen luola, oleilin siella pienen hetken tunnelmoimassa, mutta turistihossotys ymparilla taittoi keskittymiselta karjen...

Intia 7: Pesanrakennusta

Kodin perustaminen ja sisustaminen Intiassa ei ole ihan kakkupala. Kun hommaa kampan, saa kaytannossa todellakin vain seinat. Kaikki muu pitaa hommata, saataa ja virittaa itse hellasta kylpparin lamminvesivaraajaan. Verhokiskot/ -tangotkin pitaa hankkia itse. Ja tietysti kaikki kaapit ym. ym.

Ja marssipa lansimaalaisena parkana intialaiseen kodintarvikeliikkeeseen. Siinapa saa miettia hetken jos toisen, minkalaista pottia ja pannua mihinkin systeemiin tarvitaan. Chapatipannu ja -lauta, painekattila, muovitolkkeja kaikelle ruokatavaralle (koska muuten marssii oitis rivi otokoita ahmijaisille) juomavesisailio (kaikki juomavesi pitaa keittaa), muuntaja jaakaappia varten, tiskisaippua (jepjep, se on tosiaan sellainen saippuamainen viritys), terasastioita (taalla ei tosiaan kayteta juurikaan lasi- tai posliiniastioita, vaan juuri terasta)...

Ja jos haluat hoitaa lasta hankalasti, muuta Intiaan! Valmisruokia ei ole ja kertakayttovaipat ovat torkyhintaisia (ja kestovaipat falskaa). Vaunut ovat lahinna suuri ihmeellisyys, turvaistuimista nyt puhumattakaan. Juuri missaan julkisilla paikoilla ei ole mitaan vaipanvaihtohuoneita (hyva jos julkinen vessa, joka sekin on ubertorkyinen). Lastensankyja on todella hankala loytaa (lastensankyna toimii yleensa kattoon viritetty lakana, jossa lapsi on kapalomaisena kaarona), aidinmaidonkorviketta joutuu jahtaamaan kuin suurtakin aarretta (ja se on tietysti superrasvaista). Ja jos lapsille on jotakin ruokia tai muita tuotteita, niissa on sikana hajusteita tai lisattya sokeria.

Lapsille ei ole juuri tapana antaa leluja (OK, Suomessa vois ehka vahan ottaa mallia :) ja arkkitehtuuri on usein aika lapsivaarallista: marmorilattioita, portaikkoja jne. jne.

Lisaksi kuka tahansa, vaikkapa apteekin tati, voi ruveta arvostelemaan hoitotapojasi, esim. tyyliin "Tuossa kantoliinassa lapsi ei voi kunnolla hengittaa."

Intia 6: Njamnjam

Huomasinpa juuri, etta on tullut tehtya perinteiset turistit noissa aiemmissa teksteissa, ts. lahinna aimisteltya niita outouksia ja osittain negatiivisia asioita, joita ymparillaan huomaa, ja positiiviset tarinat ovat lapsipuolen asemassa.

Yksi fantastisista asioista taalla pain on ruokakulttuuri. Joka paiva ja lahes joka ruoalla on ollut tarjolla mahtavia makuelamyksia. Pidan jopa perinteisista aamupalaksi tarjottavista riisi-kookos-sarviapila-kakkusista (nimeltansa idli) kirpakalla kookoskastikkeella, vaikka aluksi oli kieltamatta vahan omituista popsia sellaista muonaa heti aamutuimaan.

Syontia on harvakseltaan, aamupala klo 8 maissa, lounas n. klo 13 ja illallinen vasta klo 21. Valipaloja ei juuri ole tarjolla, mita nyt on tullut popsittua mm. minibanaaneja, punaisia banaaneja ja granaattiomenoita silloin talloin. Useimmiten syodaan taalla "kotona", mutta ravintoloissakin on muutamaan otteeseen kayty.

Keralassa pain syodaan paljon vihanneksia ja kalaa, lisakkeena on useimmiten riisia. Olen nautiskellut mm. daalia (kastike), okraa (vihannes - vahanko maistuu erilaiselta kuin Suomesta purkista saatava versio!), jakki-puun hedelmaa, tapiocaa (perunamaista), kanaa, katkarapuja, vada-nimisia munkin nakoisia riisikakkusia, masala dosa -lettuja, perunacurrya, paneeria (kotijuusto) en-muista-minka kasvin kanssa, sekavihanneksia... Ja kaikissa tietysti tarakasti mausteita: chilia, kurkumaa jne.

Leipaa ei syoda juurikaan, ainakaan taalla kotona, eika ihme. Palvelijan poissa ollessa syotiin aamu- ja iltapalaksi pullamaista hivenen makeaa leivantapaista, joka oli ehka ainoa ei-niin-mahtava suuhunpantava talla reissulla. Ravintoloista saa mm. naan-leipaa (vaikka se on kaiketi enemman pohjoisintialaista) ja puuri-leipaa (uppopaistettu, sellainen ilmava poffo) ja chapatia (sellainen naan-tyyppinen mutta lattana), kaikki oikein hyvia.

Huh, oikein tulee vesi kielelle, kun muistelee kaikkia herkkuja - kello on nimittain puoli kahdeksan, ja pitka vali iltaruokaan alkaa olla lopuillaan. Iltaruoaksi on usein samaa ruokaa kuin paivalla, eli tanaan se tarkoittaa armakasti maustettua kanaa, vihreaa kasvislisaketta, armakkaa sekin, daalia seka kookoskastiketta.

Lopuksi on pakko fiilistella viela paikallisia (makeita) herkkuja. Makeisia tai jalkiruokia ei juuri harrasteta, mutta herkkukaupoista saa mm. ihanaa kermatoffeeta, seka erilaisia hivenen taikinamaisia palleroita (laddu) tai nelioita, joissa voi olla makuna esim. pistaasi tai mango. Suklaatakin saa, mutta ei ole juuri tehnyt mieli. Tassa kuumuudessa ihaninta herkkua on tuoreesta ananaksesta sekoitettu mehujuoma jailla.

Intia 5: Homma toimii

Intiassa asioilla on taipumus jarjestya - mutta ehka vahan toisella tapaa kuin tallainen lansimaalainen turisti toivoisi.

Kaytiin tanaan kaupassa tarkoituksenamme hommata erinaisia liinavaatteita, jotta paastaan vahitellen pakoon anoppilasta. Kerattiin karry tayteen pyyhetta, lakanaa ynna muuta - ja tadaa, kun ollaan lahdossa lykkimaan kohti kassaa, paikalle ilmiintyy miekkonen, jolla on ilouutinen. Huomenna alkaa alennusmyynti, ei tanaan kannata mitaan ostaa! Arvaas mita tehtiin? Purettiin karryjen sisalto hyllyihin, ja mennaan sitten huomenna takaisin. Lienee turha sanoa, etta tahan reissuun meni puoli paivaa - liikkuminen taalla ei ole mahdottoman nopeaa.

Toinen jarjestelya aiheuttava asia ovat jokailtaiset sahkokatkot. Ensin ne olivat aina klo 20-20.30, mutta tassa parina paivana ne ovatkin olleet 20.30-21. Kuulemma monsuunin takia pitaa saastaa sahkoa, siksi nama katkot. Joopa joo. Mutta eivathan nama iltakatkot suinkaan ole ainoita sahkokatkoja, vaan lisaksi saattaa paivan ja yon mittaan olla myos bonuskatkoja!

Iltakatkot aiheuttavat saatamista talossa kulkemiseen, silla taalla on klo 19 alkaen sakkipimeaa. Akku rutkuttaa onneksi valoa pariin huoneeseen, ettei tarvitse ihan pimeassa istua, mutta esim. jos tarvii kayda vessassa, sujuva sokkokavely on koko lailla must.

Yksi osa saatamista on se, ettei kenellakaan tunnu juuri koskaan olevan kiire. Aina on aikaa leperrella vauvalle tai muuten vain jutustella. Se tekee tietysti asiain tokkimisesta hivenen siedettavampaa.

Intia 4: Huvipuisto intialaisittain

Ei taalla mitaan huvipuistoja tarvita. Riittaa kun loikkaa kadunkulmasta liikenteeseen. Hurukyytia on luvassa, oli liikkeella sitten jalan, autolla tai autoriksalla.

Viimeisin kapistus on huvipuistomielessa hauskin: vauhti on melkoinen, heppoinen kottero hypahtelee oivallisesti huonokuntoisten teiden montuissa, tuuli saa silmat vettymaan. Ja jannitysta riittaa! Ehtiiko riksa okyauton alta? Liiskaako tuo vaaraa kaistaa vastaan tuleva bussi meidat vai ehka tuon uhkarohkean skootteristin, joka juuri lahti ohittamaan meita? Tuleeko nurkan takaa joku vai ei?

Autoriksa muistuttaa huvipuistovempeletta ulkoasultaankin, silla se on pieni, peltinen, pyoreahko ja usein taalla pain mustakeltainen, kuin ponakka mehilainen.

Paikallisen mukaan liikenteessa on yksi saanto: Ala tapa ketaan. Ja ihmeen hyvin homma toimii. Tieta annetaan, kun joku sita tarvitsee, vaikka keskella tieta vastakkaiseen suuntaan kaantymiseen. Suomalaisella tyylilla tulisi ruumiita alta aikayksikon - meikalandiassahan on tapana, etta saantojen mukaan on minun vuoro, ja minahan ajan, vaikka tulisi hoyryjyra vastaan.

Intia 3: Anoppi helvetista

Tahanastiset anoppikokelaani ovat olleet kaikki varsin mukiinmenevia henkiloita, eli olen ollut onnekas. Taman nakee erityisen selvasti nyt, kun on tehnyt tuttavuutta eraaseen intialaiseen anoppiin, joka on yhta sympaattinen kuin leikkuupuimuri (Sori vaan puimurit).

Anoppi on mm. sanonut, ettei lansimaisista naisista ole kuin yhteen ainoaan asiaan ja syyttanyt ystavaani poikansa kuumetaudista. (Paha noita Suomesta, you see)

Taman lisaksi tassa eraalla aamiaisella, kun H ja mina olimme kaksin syomassa, anoppi hyokkasi oviverho lepattaen vaatimaan, etta lopettaisimme puhumisen, kun han ei jaksa kuunnella. Lisaksi anoppi rankattaa ylipaansa kaikesta mahdollisesta: Miksi lippikset on jatetty kuistille (No, ei me niita siihen jatetty, eika ne edes ole meidan), miksi vaunujen sadesuoja oli lattialla ym. ym. ym.

Rouva lekottelee ympari taloa yopaidan nakoisissa kotimekoissaan kuin tuomion enkeli, ja riitelee kaikkien vastaan tulevien ihmisten kanssa.

OK, anopilla on reuma ja kai muitakin sairauksia, mutta silti... Taalla on palvelija (joka on superihana), joka hoitaa ruoanlaiton seka siivouksen - anopin kontolla on laittaa pyykkikone pyorimaan, ja siina kaikki. Vai onko rankatys sitten jotakin elaman merkityksen puutetta vai mita? Anoppi on kuitenkin tehnyt uransa laakarina, ja nyt elakelaisen aika kay pitkaksi? Enpa tieda silti, oikeuttaako mikaan kohtelemaan toisia ihmisia tuolla tavoin?

Intia 2: Koulua koko elama

Intiassa elamankoulu saa aivan uusia merkityksia. Perheessa, jossa asustelen, on 8-vuotias tytto. Viitena paivana viikossa on koulua 9.15-15.30. Taman lisaksi tytolla kay joka aamu ja joskus myos iltaisin kotiopettaja, ja kun kotiope on haipynyt, isa opettaa tyttoa viela iltaisin. Eivatka viikonloputkaan ole vapaat, vaan lauantaisin kay kotiope ja sunnuntaisin isa opettaa taas.

Suomalaisin silmin tallainen koulutusfetissi nayttaa koko lailla oudolta. 8-vuotiaalla lapsella ei ole kavereita eika harrastuksia eika ylipaansa juuri lainkaan vapaa-aikaa. Kaytannossa liki koko hereillaoloaika kaytetaan opiskeluun. (OK, pelkastaan kielista tulee jo aika paljon: tytto opiskelee paikallista kielta eli malajalamia, hindia seka englantia)

Toisaalta koulutus on taalla ehdoton edellytys, mikali haluaa paasta elamassaan vihrealle oksalle. Intiassa tyottomyys on aika suuri ongelma, ja kun porukkaa on paljon, vain parhaat paasee hyviin kouluihin ja jarkeville palkoille.

Laakari, insinoori ja liikemies tuntuvat olevan halutuimpia ammatteja. "Kotiperheessani" kaikki ovat esimerkiksi laakareita: isa, aiti ja kolme lasta, ja kahden lapsen puolisotkin kaupan paalle.

Intia 1: Vaimo haussa

Kuuma on, liskot kipittaa pitkin seinia ja vaakkuu.

Intialaiset naistenlehdet rulaa, varsinkin muuan Women's Era, jonka loppupuolella on Halutaan aviopuoliso -palsta. Ohessa joitakin vaatimuksia, joita ilmoituksessa on tulevalle kylkiluulle asetettu:

"Simple, vegetarian, co-operative, respectable family, adjusting, educated"

(Tuo koulutettu nyt viela menee, mutta hah, miksi vaimon pitaa olla yksinkertainen? Ja mita mahtaakaan tarkoittaa yhteistyokykyisyys tassa yhteydessa?)

"Honest, sincere, beautiful, sophisticated, affectionate, broadminded, self deciding, independent, professional working/ self employed"

(Huh, ja mikas se mies itse on, kun se etsii tallaista superihmista? Itsenainen, itsensa elattava... ei kai tassa ole joku siipeilija, joka haluaa vaimon elattavan itsensakin?)

"Broad minded and service minded, computer literate"

(Palveluhenkinen vaimo? Hah, etsiiko taa fiksua piikaa?)

Usein myos kielitaidolle ja uskonnolle asetetaan vaatimuksia. Ja yhta usein ilmoituksen lopussa on armollinen: "Age, caste, marital status no bar" (Siis eiko sekaan haittaa etta on naimisissa?)

Huh, eipa moni meikatytto paasis tai lahtis vihille nailla vaatimuksilla! Tallaisissa kohdissa kulttuurierot tulee aika kirkkahasti esiin.