Kännyköintiä

Kämmäilin alkuviikosta kännyköineni oikein olan takaa. Ensin jäi kotiluuri pyhänä Helsinkiin. Esitin Pitäjänmäen asemalla tahattoman taskukäpälöintitanssin (you know: kädet harovat rytmikkäästi kaikkia mahdollisia taskuja vuorotellen, ta-tam - voieityhjää - ta-tam - voieityhjää, silmissä hivenen lasittunut kauhunkatse)

Pasilassa vaeltelin ympäriinsä hermokimppuna etsimässä puhelinmahdollisuutta vain havaitakseni, että "yleisöpuhelimet" ovat muinaishistoriaa. Kioskin täti käski mennä kysymään vartijoilta saisinko soittaa (kioskin puhelinta ei tietenkään voinut lainata tällaiselle epäilyttävälle naiseläjälle!) Onneksi muuan nuori neito luovutti luurinsa lainaan ilomielin, eikä meinannut huolia tyrkyttämääni euron kolikkoakaan, vaikka soitin 2 kertaa numerotiedusteluunkin, jotta sain lopulta kiinni M:n, joka oli juuri antanut puhelimeni V:lle, joka onneksi oli vielä Pitskussa.

Kotikäpälä lähti ikävä kyllä ensin Tampereelle: arvioitu paluuaika oli tiistai-ilta. Minä oitis Naamakirjaan hökeltämään, että työpuhelimesta tavoittaa tiistai-iltaan asti.

Vaan mitäs tapahtui tiistaiaamuna? Olin juuri saapunut töihin, kun taskutanssi alkoi taas. Sinnehän se työkänny oli jäänyt, yöpöydälle rokulipäivää pitämään.

Työkamu esitti tänään lounaspöydässä kiintoisan teorian: ehkä en halua ollakaan tavattavissa, ja unohdin puhelimet alitajuisen tahallisesti? Mene ja tiedä...

Projekti Odysseus

Aloitettiin V:n kanssa projetki, jonka nimi on James Joycen Odysseus. Luemme sitä toisillemme ääneen, tällä hetkellä tahti on n. 10 sivua päivässä. Etenee huomattavan paljon sujuvammin kuin yksinäinen kirjantahkonta, nimimerkillä olen aloittanut Odysseuksen(kin) ainakin viisi kertaa, ja joka kerta se pahus on ottanut minulta luulot pois. Mutta tällä kertaa meitä on kaksi selättämässä sitä, hähää!

Alkuinnostusta liekehtien kokosimme kokonaisen listan kirjoista, jotka voisimme ottaa käsittelyyn Odysseuksen jälkeen. Lista näyttää - hm - kunnianhimoiselta. Danten Jumalainen näytelmä, Heideggerin Oleminen ja aika, Kilven Alastalon salissa (niin, juuri se, jossa en myöskään ole päässyt puusta pitkälle...!), näin muutamia mainitakseni. Juuri sellaisia opuksia, jotka kiinnostavat, mutta joita ei vain ole saanut luettua.

Kirjan kuunteleminen ja ääneen lukeminen on ihan eri laji kuin itsekseen tavaaminen. Kuuntelemisesta tulee lapsuus mieleen. Äiti luki meille iltaisin ääneen kunnes kirjaimellisesti "putosi". Projekti Odysseuksessa harjoitamme kuitenkin toistaiseksi kohtuutta, ettei kummankaan tarvitse lukea/ kuunnella itseään uneen.

Ääneen lukeminen puolestaan palauttaa mieleen draaman riemun - kuinka tämä henkilö puhuu? Miten tämän asian voisi ilmaista äänen värillä tai puheen rytmillä?

Aijai, so good!