Jouluepisodeja

Aatonaattona isäpappa viritti pöydällä seisten tankoa jouluverhoja varten. Pöytä keikahti, ja isä lensi lailla enkelin (onneksi ei sentään päätynyt sellaiseksi).

Joulurauha oli juuri julistettu ja metsänhoidollisesti sopiva kuusi koristeltu, kun Aki (2v) päätti tukistaa mokomaa joulurehua. Puu märehti traumaattista kokemustaan viitisen minuuttia, ja kupsahti sitten kumoon. Kuusenpallot ja joulupukinpäät vaan sinkoilivat, jalassa olevasta vedestä puhumattakaan.

8-mantelisen aamupäiväpuuron jälkeen osa porukasta siirtyi luistinradalle energianpurkuun, osa leikkimään iki-ihanaa traditionaalista "etsi isomummon hauta" -leikkiä. Hautuumaalla tulivat myös urheilulliset tarpeet täytettyä: lumihankikävely on oivallinen kuntoilumuoto. Kaikki tarvittavat haudat löydettiin (ja lisäksi kosolti muitakin) ja kynttilät sytytettiin (vähäisin vammoin).

Rikun (8v) lahjapaketista löytyi jättiyllätys: vaaleanpunaiset keijukaissiivet sekä taikasauva! Nuori herra ei yllättävää kyllä ollut lahjuksesta kovin mielissään. Nimitarrojen havaittiin sekaantuneen, eli paketti kuuluikin Ronjalle (6v), joka osasikin arvostaa paketin sisältöä asiaankuuluvasti.

Joulupäivänä siskonmies sulatteli juuri sohvalla kinkkua, kun kuuli yhtäkkiä kesän saapuneen talven keskelle. AMPIAINEN!!! aiheutti talossa liikehdintää ovien taakse. Sankarimme V vapautti kesän sangen eläväisen symbolin lasipurkista ulkoilmaan etsimään toisia lämpimiä tyyssijoja.

Joulun ikimuistettavimman rivin lausahti eräs nimeämätön henkilö äitini työpaikalta: "Syö nunnatkin suklaata!" Näin on siis lahjomattomasti todistettu, ettei suklaan syönti ainakaan synti ole.

Legenda pöytälehmästä

Ollapa pöytälehmä. Sellainen kätevänkokoinen, joka mahtuisi juuri leivänpaahtimen ja mikron väliin. Tietenkin se saisi suurimman osan aikaa jaloitella vapaana asunnossa ja ulkosallakin, mutta aamutuimaan se odottelisi keittiön pöydällä valmiina lypsettäväksi. Olisi aina takuulla tuoreita maitotuotteita! Ja ilman välikäsiä!

Lehmä opetettaisiin käymään hiekkalaatikolla, kunnes jossakin vaiheessa jalostettaisiin upouusi lannaton lehmä, jonka ei tarvitsisi lainkaan tehdä tarpeitaan. Ja sellainenkin versio tietysti jalostettaisiin, josta voi suoraan lypsää maidon ohella piimää ja jugurttia.

Naapurin kanssa sitten keskusteltaisiin sään ohella pöytälehmistä.

"Me ollaan harkittu vähän sitä UpoUutta Lannatonta Lehmää."
"Hei, saattekin meiltä tuon vähän käytetyn. Se ei taida viihtyä meillä, ja kun Pirkkokin tahtoisi mieluummin sen leopardikuosisen."

Ajan mittaan perustettaisiin Lehmien Vapautusrintama (LVR), joka kampanjoisi pöytälehmien hyväksikäyttöä vastaan. Pöytälehmät saisivat täydet lehmäoikeudet lakisääteisine vuosilomineen, ja ne saisivat tavata vapaasti myös muita pöytälehmiä.

Eräänä kauniina päivänä kaikki maailman pöytälehmät sitten marssisivat kulkueena pois kodeistaan, tump-tump ne marssisivat pienet sorkat kopsahdellen kohti auringonlaskua, ja jälkipolvet saisivat kummastella tarinoita, joita pienistä pöytälehmistä kerrottaisiin.

(Kiitos Henninkäinen inspiroivasta keskustelusta)

Lainasanoja

"Asiantuntijoista kaksi kolmesta ja naispuolisista ylemmistä toimihenkilöistä yhdeksän kymmenestä katsoi resurssipulan haittaavan työntekoa. Joka neljäs koki työn tulevan huonosti tehdyksi." (Siltala: Työelämän huonontumisen lyhyt historia, Otava 2004)

"Yksi hippokampuksen alue on nimeltään C3 ja se toimii kuten superkirjastonhoitaja, joka organisoi erityisesti muistoja siten, etteivät ne sekoitu keskenään sekamelskaksi." (Lyager-Langer & Langer, KuntoPlus 14/2008, 26)

"awYEEEAHH! // On vaikeaa, uskomattoman, suorastaan/ sanoinkuvaamattoman vaikeaa/ ja inhimilliset voimat ylittävää/ tuottaa kahelia raapustelua// awYEEEAHH!" "Hääpukutukku/ kukkakakku/ torakkaravit/ harakkamylly/ pullahauki/ ikisiimes/ pajupilli/ taivokaiho" (Lainauksia Kari Aronpuron kokoelmasta Lehmän henkäys, Kuisma Korhosen arvostelu HS 9.12.2008)