Löydä sisäinen putkiaivosi/ blondisi/ tms...

... mene autokouluun! Ainakin minulla toimii hyvin. Kun Ieva ratin taakse istahtaa, niin yksikaistaisuus aivoon kilahtaa. Siis miten muka voi niinku painaa kytkintä ja vaihtaa vaihdetta ja nostaa kytkin ja painaa kaasua jotenki oikeessa järjestyksessä? Ja varsinki niinku jossain liikennevaloista lähdettäessä? Ja hei, kuka dille keksi vaihdelaatikon, siinä ei siis oo mitään järkee!? Ja kuka über-dille keksi, että pakki on joissaki autoissa niinku eri paikassa ku toisissa autoissa, eiks oo mitään rajaa ihmisten kiusaamisella?

Wanted: Ritari Ässä -henkinen auto, joka osaa neuvoa, mitä milloinkin pitää tehdä sillai niinku kannustavasti. Vaihteiden vaihdot, missä ne vaihteet on, oikeat tilannenopeudet, riittääkö välimatka ohitukseen, mihin suuntaan rattia veivataan taskuun peruutuksessa jne. - ja ihanalla lempeällä äänellä. Sitten se vois vielä kehua, että hyvin tehty ja niin sitä pitää. Toisaalta ois kyllä aika schrecklich, jos se menis epäkuntoon. Huutas aamuruuhkassa että ohi vaan, verta pakkiin! Ryskis-ryskis. Juu. Ehkä ei auta kuin harjoitella ja toivoa parasta.

Assosiaatiopeli!

Pelattiin joskus hyvässä seurassa assosiaatiopeliä. Joku aloitti ja sanoi sanan, vaikka "ämpäri", ja sitten seuraava sanoi ensimmäisen sanan mikä tuli ämpäristä mieleen, vaikka "porsas", ja niin edelleen. Ajattelin, että assosiointia voisi kokeilla tässäkin! Voi olla, ettei toimi tässä ympäristössä, mutta olen kyllästynyt pölisemään täällä itsekseni :)

Homma voisi edetä niin, että assosioidaan aina kommenteissa viimeisenä olevaa sanaa. Assosiaation syntyä saa selittää mikäli haluaa.

Ensimmäinen sana on:
mustekala

No comments

Edellisestä viestistä puuttuu kommentointimahdollisuus. Osaako joku selittää miksi? Kaivelin kyllä autuaasti asetuksia, mutta syy jäi pimentoon. No, mit pienistä.

Liehun Helene on kuin tervassa tarpoisi tällä hetkellä. Ei sytytä sitten millään. Ihan kaunista kieltä ja muutenkin kaikin puolin ihan juu, mutta äh, en osaa analysoida mikä siinä ärsyttää. Liian lyyristä, maalailevaa, thaiteellista? Atwoodin Oryx ja Crake sen sijaan sieppaa täysin matkaansa. Lukeminen on loputtomia hypoteeseja siitä, mitä on saattanut tapahtua, miten alkutilanteeseen on päädytty.

Ehkä näiden kahden teoksen ero on lukijan asemoinnissa - Helenessä katsellaan paljasta ja avointa kuvaa, jota kertoja kertoo, Oryx ja Crake kertoo kuvaa, josta paljastetaan vain osia kerrallaan. Ja jälkimmäinen lukijapositio on minulle tällä haavaa mieluisampi.

Kaikki autot pitäisi muuttaa kukiksi

Suunnitelma: Ajetaan pyörillä Korian sillalle ja syödään eväitä (tai ainakin Ieva syö), ja ajetaan takaisin. Tavoitteet: saada ruumiinliikuntoa sekä raitista ilmaa, ja nähdä uusia maisemia.

Toteutus: Matka Korian sillalle sujui suunnitelmien mukaan. Vaan sillan kupeessa törmäsimme esteeseen: yrmeään solttuun kera rynnäkkökiväärin. Lisää samaisia esteitä kohtasimme sillan viereisellä parkkipaikalla. Ja sillan alta - eli määränpäästä - kohosi ylväästi lisää kurkkusalaattiasuisia heppuleita, joten päätimme etsiä rauhallisemman eväspaikan. Jatkoimme siis matkaa kohti Korian keskustaa.

Vaan kas, Korialla olikin toukomarkkinat ja porukkaa kuin Vilkkilässä kissoja! Kourallinen kojuja kauppasi tuttuun tapaan sitä-sun-tätä pärekoreista muikkuihin ja huumoripaidoista makeiskasseihin. Markkinoissa on jotain ikuista, enkä puhu ainoastaan myyntiartikkeleista. V epäili erään paakelsikojun helppoheikkiä robotiksi, ja kieltämättä herran puhe tuli kuin nauhalta ämyristä...

Evästauko puistossa sujui grillillä parveilevaa teinisöä tarkkaillessa. V oli innostunut siinä määrin polkemisesta, että aloimme suunnitella reitin pidennystä. Lähdimme ajamaan liikenneympyrästä Lahteen päin. Kyllä se Kouvola sieltä jostakin ennen pitkää löytyy, muistelin minä.

Ensimmäinen tienpätkä jatkui ja jatkui, ja kyltit sen kun lupasivat vain Kausalaa tai Lahtea. Päädyimme kuin päädyimmekin tuttuun risteykseen, josta käännyimme ajamaan valtatien vartta Kouvolan suuntaan. Autot hujelsivat ohitse melkoista vauhtia, mutta onnekkaasti huomasimme valtatien viertä kulkevan pienemmän tien ja poikkesimme sille. Tie loppui kuitenkin hautausmaan viereen, ja jouduimme etsiskelemään jatkopätkää hetkisen verran metsiköstä muinaisen näköisen rautatien vierestä.

Löysimme mutkittelevan hiekkatien, joka ryntäsi kuin auringosta villiintyneenä maatilojen ohitse. Ja rupesi sitten kääntymään huolestuttavaan suuntaan. Onneksi takaamme tuli pyöräilijä, joka kertoi että olemme aivan oikealla tiellä kohti Kuusankoskea. Poljimme halki maalaismaiseman bongaillen tien varrelta voikukkia, valkovuokkoja, hevosia ja koiria.

Kuusankosken keskustan tuntumassa Kymijoen varrella pidimme toisen pienen evästauon, ja loppumatka polkaistiin välillä kilpaa kiihdytellen varttitunnissa kotiin. Kaikki retken tavoitteet saavutettiin, vaikka toteutus poikkesikin lähes kaikilta osin suunnitelmista.

Tuo otsikko? Suora lainaus V:ltä välillä Kuusankoski-Kouvola.

Ollapa kertasinko

Heräsin yöllä. Joku nerouden huipentuma kaahasi jollakin prötköllä tuhatta ja sataa pitkin Kuusankoskentietä. "Ollapa kertasinko", ajattelin. Syystä X rupesimme tänään V:n kanssa miettimään anagrammeja tälle lausahdukselle. Ja niitähän löytyy! Käykää vaikka kokeilemassa anagrammikoneessa. Muutama suosikki: 101. lepakoita karlson, 190. pakotan sokerilla, 1000. tenkkapoo rallasi.

Ulos aistiumpiosta

Viime aikoina on tullut eleltyä pienoisessa aistiumpiossa. Silmälaput silmillä olen korskunut tavoitteesta toiseen, ja yhdestä hommasta selvittyäni kiihdyttänyt taas kohti seuraavaa. Mikäli eksistenssini perustuisi "Ajattelen, siis olen" -lausumalle, olisin hyvin olematon.

Päivänä muutamana rupesin sitten palauttamaan itseäni takaisin olemiskartalla. Käytännössä säädin näkökenttääni tavoiteputkesta laajemmalle sektorille ja aloin havainnoida ympäristöäni. Yhden lyhyen kävelymatkan aikana ehdin tavata monta pientä ihmettä, joita tavallisena päivänä olisin tuskin edes huomannut.

Näin liikennevalojen sammuvan. Raivokkaat vihreän sävyt kevätillassa. Siwan muovipussin, joka etäältä näytti hautovalta linnulta. (Henkinen näöntarkastus ei taida olla ainoa mitä tarvitsen.) Tietoinen havainnointi elvytti ajattelunkin hengittämään.

Kirjat ovat muuten nyt hyllyssä. Eivät missään yleisessä kymmenluokituksessa, vaan V:n & Ievan omassa ryhmittelyssä: lukemattomat kirjat - lasten- ja nuortenkirjat ja sarjakuvat - Viro-aiheiset ja vironkieliset kirjat - runot - kaunokirjallisuus - taide, filosofia ja yhteiskunta - elämäkerrat ja muistelmat - okkultismi ja magia - muu. Ja aakkosjärjestyksessä, tottakai.

Ruuvimeisseli yöpöydällä

Kaikki neljä isoa kirjahyllyä on nyt pystytetty. Kirjat jäivät edelleen laatikoihin. Me ammattitautiset mietimme tietysti luokitusjärjestelmää ennen kuin ryhdymme hyllyttämään.

Muuton (toisinaan kyseenalaisen) viehättäviä puolia ovat paikkaansa etsivät tavarat. Ruuvimeisseli yöpöydällä. Lampunvarjostin ikkunalaudalla. Patakinnas ämpärissä. Lapsiperheessä tämäntyyppiset yhdistelmät ovat jokapäiväistä rutiinia, josta ei auta hermostua, mutta kahden aikuisen (?) ihmisen huushollissa meinaa välillä verenpaine nousta, kun esine X piileskelee teillä tietymättömillä.

Real life drama: Kaukosäädin.

V: Hei, missä kaukosäädin?
Ieva: Tässä on videon ja dvd:n.
V: Niin mutta missä telkkarin?
Ieva: (siirtelee laimeasti paria lootaa) En tiedä.
V: (etsii vimmatusti) En mä sitä mihinkään laatikkoon laittanut... (nostelee laatikoita, säntäilee ympäri huonetta)
Ieva: (laittaa samalla tekstiviestiä) Sori vaan, en voi auttaa.

(Kaukosäädin löytyy hetken kuluttua videoiden ja dvd-soittimen luota. Ilmeisesti liian järkeenkäyvästä paikasta.)

Raato...

... joskin kohtalaisen onnellinen sellainen olen tällä haavaa. V:n kimpsut ja kampsut mötköttävät vihdoin pitkin koto-osoitteeni tannerta. Siirtoprosessi Mansesta Kouvolaan (Onko tällä kaupungilla mitään lempinimeä?? Hyviä ehdotuksia??) kävi vähemmän tuskaisasti kuin arvasinkaan. Onneksi apunamme olivat Menninkäinen, Maaru sekä Suuri Tetriksenpelaaja Miska, joka velhoili tavarat odotettua lyhykäisempään pakettiautoon ja M&M:n Subaruun. Tänxjuu a million! V kokoaa paraikaa kirjahyllyä viereisessä huoneessa. Täst se lähtee.

Muuttopäivän huipennukseksi olin järjestänyt itselleni iltapuhteeksi Ensimmäisen Ajotunnin. Kyllä vain, minustakin on tulossa autoa ajava kansalainen. Vapise, ilmastonmuutos! (ja samaan aikaan kulkeva liikenne) Olin jotenkin yllättynyt siitä miten hauskaa ajaminen oli. Ainakin tässä vaiheessa kun pysyttiin harjoituskentällä. Sammutinkin kotteron vain vaivaiset kaksi kertaa.

Ja haa! Sain mahtavan lisävinkin sarjaan Kouvolan kyltit:

4) Koirien ulostaminen kielletty (Kyltti Kaunisnurmessa)