Suunnitelma: Ajetaan pyörillä Korian sillalle ja syödään eväitä (tai ainakin Ieva syö), ja ajetaan takaisin. Tavoitteet: saada ruumiinliikuntoa sekä raitista ilmaa, ja nähdä uusia maisemia.
Toteutus: Matka Korian sillalle sujui suunnitelmien mukaan. Vaan sillan kupeessa törmäsimme esteeseen: yrmeään solttuun kera rynnäkkökiväärin. Lisää samaisia esteitä kohtasimme sillan viereisellä parkkipaikalla. Ja sillan alta - eli määränpäästä - kohosi ylväästi lisää kurkkusalaattiasuisia heppuleita, joten päätimme etsiä rauhallisemman eväspaikan. Jatkoimme siis matkaa kohti Korian keskustaa.
Vaan kas, Korialla olikin toukomarkkinat ja porukkaa kuin Vilkkilässä kissoja! Kourallinen kojuja kauppasi tuttuun tapaan sitä-sun-tätä pärekoreista muikkuihin ja huumoripaidoista makeiskasseihin. Markkinoissa on jotain ikuista, enkä puhu ainoastaan myyntiartikkeleista. V epäili erään paakelsikojun helppoheikkiä robotiksi, ja kieltämättä herran puhe tuli kuin nauhalta ämyristä...
Evästauko puistossa sujui grillillä parveilevaa teinisöä tarkkaillessa. V oli innostunut siinä määrin polkemisesta, että aloimme suunnitella reitin pidennystä. Lähdimme ajamaan liikenneympyrästä Lahteen päin. Kyllä se Kouvola sieltä jostakin ennen pitkää löytyy, muistelin minä.
Ensimmäinen tienpätkä jatkui ja jatkui, ja kyltit sen kun lupasivat vain Kausalaa tai Lahtea. Päädyimme kuin päädyimmekin tuttuun risteykseen, josta käännyimme ajamaan valtatien vartta Kouvolan suuntaan. Autot hujelsivat ohitse melkoista vauhtia, mutta onnekkaasti huomasimme valtatien viertä kulkevan pienemmän tien ja poikkesimme sille. Tie loppui kuitenkin hautausmaan viereen, ja jouduimme etsiskelemään jatkopätkää hetkisen verran metsiköstä muinaisen näköisen rautatien vierestä.
Löysimme mutkittelevan hiekkatien, joka ryntäsi kuin auringosta villiintyneenä maatilojen ohitse. Ja rupesi sitten kääntymään huolestuttavaan suuntaan. Onneksi takaamme tuli pyöräilijä, joka kertoi että olemme aivan oikealla tiellä kohti Kuusankoskea. Poljimme halki maalaismaiseman bongaillen tien varrelta voikukkia, valkovuokkoja, hevosia ja koiria.
Kuusankosken keskustan tuntumassa Kymijoen varrella pidimme toisen pienen evästauon, ja loppumatka polkaistiin välillä kilpaa kiihdytellen varttitunnissa kotiin. Kaikki retken tavoitteet saavutettiin, vaikka toteutus poikkesikin lähes kaikilta osin suunnitelmista.
Tuo otsikko? Suora lainaus V:ltä välillä Kuusankoski-Kouvola.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti