Viikonloppu sisälsi lähes hallitun herkkujakson: perjantai-illasta lauantai-iltaan mässyn-mässyn (ja sunnuntaina piti syödä loppuun ylijääneet kuppikakut, mutta niitä ei lasketa) Julistetaan siis alkaneeksi sokerholistin - tai oikeastaan herkkuvälttelijän - toinen viikko.
Maanantai: Pomo on tuonut ulkomaanmatkalta maukkaan näköisiä konvehteja. En tee numeroa, mutta en myöskään anna käden käydä. Kasvohoitolassa kosmetologin pomo on tuonut Keniasta suklaata. Jätän ottamatta. Kun ei ala selitellä, homma tuntuu toimivan. Kosmetologi varmaan ymmärtää muutenkin, jos joku haluaa vältellä suklaata, tuota ihon vihollista.
Odotan mielenkiinnolla/ jännityksellä loppuviikkoa. Antaako pääsiäinen oikeuden venyttää herkkuvuorokautta, vai pitäisikö vetää edelleen tiukkaa linjaa? Kiirastorstai ja pitkäperjantaihan sopisivat noin henkisestikin herkuitta räytymiseen. Hm, onkohan tervettä suunnitella jo maanantaina viikonlopun herkkuhetkeä? Kuulostaa huolestuttavasti addiktin puuhilta!
maanantai 29. maaliskuuta 2010
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Sokerholisti
Männä viikonvaihteen mässäjäisten jälkeen olen viikon yrittänyt vältellä sokerisia herkkuja. Yllättävän vaikeaa!
Maanantai: Töissä on kahvihuoneessa tarjolla Domino-keksejä ja työkaverin tuliaiskeksejä Italiasta. Kahvipaussilla työkamut tyrkyttelevät, että ota-ota! Ja kun sanon, etten nyt ota vaan välttelen herkkuja, niin sitten tulee semmoista että "mitä sä nyt höpsit, eihän sussa mikään näy" (Sanonpa vaan, että kylläpähän näkyy...)
Tiistai: Toisessa yksikössä on suklaakeksipäivä. Kakkuakin saisi yläkerrassa, jossa juhlitaan yhden kollegan valmistumista. Totean, etten ota kiitos keksiä, koska jos otan yhden, vedän niitä viisi. Sokerholisti kun olen.
Keskiviikko: Työmatka Helsingissä - ihanaa kyllä, ei palaveripullaa! (Eikä mitään muutakaan) Välttely helppoa.
Torstai: Aamupäiväpalaverissa höylisti tyrkytetään pullaa: Ota siitä nyt meidän piikkiin mitä haluat! Äkisen, että just tulin aamupalapöydästä, ei kiitos, ja koen olevani roistomainen tai ainakin omituinen. Ruokalassa kollega haluaa tarjota minulle teen. Varoitan etukäteen ostamasta mitään muuta (esim. suklaata) Taas keskustelua sokerholismista ja herkkujen välttelystä.
Perjantai: Ei houkutuksia tähän mennessä. Ja kohtahan on viikonloppu, ja voi vetää rauhassa herkkuöverit.
Perjantai-ilta: Herkkujen välttely loppuu. Anopin tuomia suklaaherkkuja ei voi kieltäytyä maistamasta.
Yhteenveto: Miksi herkuista kieltäytymistä pitää jotenkin selitellä? Eikö se nyt jokaisen oma asia mitä suuhunsa haluaa pistää? Ilmeisesti on jotenkin sosiaalisesti hyväksyttyä ja normaalia massuttaa keksejä ynnä muuta joka päivä, ja jos niistä kehtaa kieltäytyä, niin sitten varmaan on laihiksella tai kärsii syömishäiriöstä...
Maanantai: Töissä on kahvihuoneessa tarjolla Domino-keksejä ja työkaverin tuliaiskeksejä Italiasta. Kahvipaussilla työkamut tyrkyttelevät, että ota-ota! Ja kun sanon, etten nyt ota vaan välttelen herkkuja, niin sitten tulee semmoista että "mitä sä nyt höpsit, eihän sussa mikään näy" (Sanonpa vaan, että kylläpähän näkyy...)
Tiistai: Toisessa yksikössä on suklaakeksipäivä. Kakkuakin saisi yläkerrassa, jossa juhlitaan yhden kollegan valmistumista. Totean, etten ota kiitos keksiä, koska jos otan yhden, vedän niitä viisi. Sokerholisti kun olen.
Keskiviikko: Työmatka Helsingissä - ihanaa kyllä, ei palaveripullaa! (Eikä mitään muutakaan) Välttely helppoa.
Torstai: Aamupäiväpalaverissa höylisti tyrkytetään pullaa: Ota siitä nyt meidän piikkiin mitä haluat! Äkisen, että just tulin aamupalapöydästä, ei kiitos, ja koen olevani roistomainen tai ainakin omituinen. Ruokalassa kollega haluaa tarjota minulle teen. Varoitan etukäteen ostamasta mitään muuta (esim. suklaata) Taas keskustelua sokerholismista ja herkkujen välttelystä.
Perjantai: Ei houkutuksia tähän mennessä. Ja kohtahan on viikonloppu, ja voi vetää rauhassa herkkuöverit.
Perjantai-ilta: Herkkujen välttely loppuu. Anopin tuomia suklaaherkkuja ei voi kieltäytyä maistamasta.
Yhteenveto: Miksi herkuista kieltäytymistä pitää jotenkin selitellä? Eikö se nyt jokaisen oma asia mitä suuhunsa haluaa pistää? Ilmeisesti on jotenkin sosiaalisesti hyväksyttyä ja normaalia massuttaa keksejä ynnä muuta joka päivä, ja jos niistä kehtaa kieltäytyä, niin sitten varmaan on laihiksella tai kärsii syömishäiriöstä...
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Siivousrauhanen
Kevätaurinko tunnetusti aktivoi ihmisaivoja merkillisillä tavoilla. Jotkut rynnivät paikasta toiseen sydämenkuvat silmissä. Toiset laittavat vaatekaapin uusiksi. Kolmannet masentuvat raa'an paisteen paljastaessa kaiken sen, mikä talven mittaan on saanut rauhassa muhia armollisessa hämärässä.
Sitten on niitä, joiden siivousrauhanen sekoaa ensimmäisestä säteestä. Outoa kyllä, tänä vuonna (tai ainakin tänään) minä kuulun tähän joukkoon. Meillä vierailleet ja siivoustapamme tuntevat, uskokaa tai älkää - olemme tänään V:n kanssa siivonneet kaappeja miltei maanisesti.
Kaikki alkoi viattomasta keittiön yläkaapista, mutta kun vauhtiin päästiin, putsinkiin päätyi toinenkin kaappi, ja kolmas, ja neljäs... Eivät sentään kaikki kotimme kaapit, ei pelkoa, emme sentään niin pahasti (vielä) ole seonneet. Mutta tämäkin suoritus on meikäläisten maailmassa melkoinen. Lisää aurinkoa, pliis!
Sitten on niitä, joiden siivousrauhanen sekoaa ensimmäisestä säteestä. Outoa kyllä, tänä vuonna (tai ainakin tänään) minä kuulun tähän joukkoon. Meillä vierailleet ja siivoustapamme tuntevat, uskokaa tai älkää - olemme tänään V:n kanssa siivonneet kaappeja miltei maanisesti.
Kaikki alkoi viattomasta keittiön yläkaapista, mutta kun vauhtiin päästiin, putsinkiin päätyi toinenkin kaappi, ja kolmas, ja neljäs... Eivät sentään kaikki kotimme kaapit, ei pelkoa, emme sentään niin pahasti (vielä) ole seonneet. Mutta tämäkin suoritus on meikäläisten maailmassa melkoinen. Lisää aurinkoa, pliis!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)