Aurinko paistaa NIIN keväisesti, että on pakko avata ikkuna. Tahtoo ulos täältä kopista! Hetinyt!
Lukaisin Remeksen loppuun vikkelästi: pisteet kotiin juonenkuljetuksesta, vaikka edellistekstissä tulikin herran tyyliä roimaistuakin. Mä kielinatsi oon... heitän kirjan lepikkoon... (Kielinatsius ei luonnollisestikaan ulotu omiin blogiteksteihin, heh)
Viikonloppuna karjaistaan Mozartin Kruunajaismessu. Neljä solistia, sata kuorolaista ynnä orkesteri. Esiintymispaikassa on skitso akustiikka. Parhaiten kuuluu takana laulavan kailotus, omaa ääntä tuskin kuulee, kokonaisuudesta puhumattakaan. Ohjaaja on hauska tapaus, imitoi soittimia ja kuoroa osoittaessaan vikapaikat. "Eieieiei, ei glooriA *koiramaisesti räyhähtäen*, vaan glOOria *valaistuneesti heiluen*" "Viulut, ei tattadatattatadataa, vaan tadatattadataa... !"
Tässä taannoin olin puupiirroskurssilla. Ihan loistavaa toimintaa! Puulaatan niperrys korutaltoilla kävi myös urheilusta. Ja vedostus oli joka kerta yhtä jännittävää... Miten värit toimivat yhteen? Onko kaiverrusjälki tarpeeksi syvää? Mihin kohtaan tällä kertaa jäi jämiä? Ei kai lastuja joutunut paperin ja laatan väliin? Ja niin edelleen! Eniten jäi keljuttamaan se, että parhaiten onnistuneesta työstä ehdin tehdä vain kolme vedosta.
tiistai 31. maaliskuuta 2009
perjantai 20. maaliskuuta 2009
Remestä lukemassa
"Kaukaa kantautui katusoittajan alakuloinen hanuri."
"Sinäkö päätät, mitä Uusi Aamu tekee? Jacob tiuskaisi soihtujen valossa. Hän oli kasvisruuan solakoittama, kiharahiuksinen mies."
Remeshän on hervoton humoristi. Ainakin meikämuija nauroi itsensä tärviölle näiden kuninkaallisten lauseiden kohdalla. Ehkä minulla on huumorivipu vähän vinkurassa. Joka tapauksessa johtopäätökseni sivulla 60 on se, että nämä hra R:n kirjat ovat miehille räätälöityjä norarobertseja. Vetävää, viihdyttävää, vetelää. Kuten norarobertseilla (tai daniellesteeleilla, tai catherinecooksoneilla), näilläkin on varmasti omat hyvät puolensa... Ehkä on liian aikaista tuomita ensimmäisen kirjan ensimmäisen kolmanneksen perusteella? Tai ehkä nämä eivät vain kolahda minuun. Ikinä. We'll see...
"Sinäkö päätät, mitä Uusi Aamu tekee? Jacob tiuskaisi soihtujen valossa. Hän oli kasvisruuan solakoittama, kiharahiuksinen mies."
Remeshän on hervoton humoristi. Ainakin meikämuija nauroi itsensä tärviölle näiden kuninkaallisten lauseiden kohdalla. Ehkä minulla on huumorivipu vähän vinkurassa. Joka tapauksessa johtopäätökseni sivulla 60 on se, että nämä hra R:n kirjat ovat miehille räätälöityjä norarobertseja. Vetävää, viihdyttävää, vetelää. Kuten norarobertseilla (tai daniellesteeleilla, tai catherinecooksoneilla), näilläkin on varmasti omat hyvät puolensa... Ehkä on liian aikaista tuomita ensimmäisen kirjan ensimmäisen kolmanneksen perusteella? Tai ehkä nämä eivät vain kolahda minuun. Ikinä. We'll see...
torstai 12. maaliskuuta 2009
Tietoduunarin normipäivä
Olenpa joskus kuullut ihmetyksiä siitä, mitä oikein työkseni teen (sen lisäksi että roikun FB:ssä, hah). Informaatikko ei kieltämättä ole mikään maailmojaselittelevä ammattinimike. Yritänpä tässä nyt sitten kuvailla vähän mitä olen tällä viikolla joinakin päivinä tehnyt.
Päivä 1: Aamulla käyn läpi sähköpostin. Yksi asiakas kyselee mistä löytäisi tietoa yrityksen graafisesta ilmeestä opinnäytetyötään varten. Asiakas on Turussa, joten neuvon häntä sähköpostitse niin hyvin kuin taidan. Kirjaan ylös muutaman esitetekstikommentin, ja meilailen sinne sun tänne esitteen kääntämisestä ja maksupolitiikasta (esitettä on tekemässä neljä eri toimijaa). Yhdeksän maissa siirryn pomon huoneeseen valmistautumaan videoneuvotteluun, aiheena aineiston kilpailutus, joka tehdään yhteistyössä kolmen organisaation kesken. Hankintalain muutoksen takia kilpailutuksessa on ollut vähän tavallista enemmän säätämistä. Olen viettänyt edellisviikolla ja edellispäivänä kiintoisia hetkiä hankintalain ynnä julkisia hankintoja setvivän 500-sivuisen opuksen kanssa. Neuvottelu kestää noin tunnin. Sotken lumipyryssä pyörällä toiseen yksikköön muutaman kilometrin päähän kuullakseni, että opetustuntini englanninkieliselle ryhmälle onkin peruttu. Selvitän ryhmälle uuden ajan. Poljen takaisin edelliseen yksikköön. Neuvottelussa korjailtu tarjouspyyntö on tullut kommentoitavaksi, luen taas lakikirjaa suurennuslasin kanssa. Saan viestin uudesta e-kirja-aineistosta, ja kyselen sen testikäytöstä lisäopastusta. Tappelen kopiokoneen kanssa, mutta saan kuin saankin kopioitua seuraavan päivän oppimateriaalit.
Päivä 2: Aamuisen sähköpostirumban jälkeen laukkaan esittelemään lakitiedonlähteitä englanninkieliselle ryhmälle. Tarjouspyynnön työstäminen jatkuu, ja sähköpostia pukkaa. Saan mainostoimistolta yksikkö X:n nettisivuehdotuksen (se samainen 4 organisaation yhteinen). Kommentoin sitä, ja saan pian korjatun version, jonka lähetän edelleen kommentoitavaksi. Muistutan yksikkö X:n työntekijää, että lähettäisi minulle työvuorotoiveensa huhtikuuta varten, sillä vuorolistan pitää olla viikon loppuun mennessä valmis. Setvin ja tarkastan yhden oudon laskun. Opetan kahdelle englanninkieliselle ryhmälle tiedonhakua, molemmille 2 oppituntia. Ekan ryhmän kohdalla koulun sivut ovat nurin, ja joudun keksimään kikka kuutosia, että pääsemme tietokantoihin. Opiskelijaparoille taisi tulla kuva, että tiedonhaku on jotenkin h...vetillisen hankalaa... Toisen ryhmän kanssa homma toimii suht hyvin. Viimeisen opetuksen jälkeen sähköposteilen vielä hetken. Yritän sopia asiakkaan kanssa neuvonta-aikaa.
Päivä 3: Sähköpostia taas. Setvin erään lehden näköispainoksen tunnusoikeuksia. Kasaan englanninkieliselle ryhmälle korvaavaa tehtävää kirjastoinfosta. Saan taas tietokantasähköpostia joltakin tyypiltä X, mutta jätän asian toistaiseksi. Kaivan tiedostoistani tämänpäiväisen opetuksen hakudemot. Järjestän kaikki osallistuja- ja tehtäväkarhuamislistat, ne ovat pahasti sekaisin. Käyn opettamassa mediakulttuurikurssin yhteydessä tiedonhaun perusteita. Pikaisen lounaan jälkeen tapaan tietokantaesittelijän. Vaikuttaa ihan lupaavalta, mutta rahaa ei taida tänä vuonna olla. Tappelen loppupäivän yksikkö X:n työvuorolistan kanssa: pitäisi sovittaa vuorot 3 organisaatiota edustaville henkilöille. 2 organisaatiota tekee 5,5 h viikossa, toisella on kaksi ja toisella yksi päivystäjää, ja kolmas organisaatio tekee loput vuorot kahden päivystäjän voimin. Vuorot pitää tietysti jakaa tasapuolisesti, ja huomioida kaikkien lomat yms. Lähetän listan ja toivon ettei mikään ole kovin hullusti. Ja heti tulee kommentti, että jossakin on virhe. Ngjääh. Lähetän korvaavat tehtävät opiskelijalle, joka ei pääse loppuviikosta tunneille, ja neuvon etäkäyttöä toiselle opiskelijalle sähköpostitse.
Päivä 1: Aamulla käyn läpi sähköpostin. Yksi asiakas kyselee mistä löytäisi tietoa yrityksen graafisesta ilmeestä opinnäytetyötään varten. Asiakas on Turussa, joten neuvon häntä sähköpostitse niin hyvin kuin taidan. Kirjaan ylös muutaman esitetekstikommentin, ja meilailen sinne sun tänne esitteen kääntämisestä ja maksupolitiikasta (esitettä on tekemässä neljä eri toimijaa). Yhdeksän maissa siirryn pomon huoneeseen valmistautumaan videoneuvotteluun, aiheena aineiston kilpailutus, joka tehdään yhteistyössä kolmen organisaation kesken. Hankintalain muutoksen takia kilpailutuksessa on ollut vähän tavallista enemmän säätämistä. Olen viettänyt edellisviikolla ja edellispäivänä kiintoisia hetkiä hankintalain ynnä julkisia hankintoja setvivän 500-sivuisen opuksen kanssa. Neuvottelu kestää noin tunnin. Sotken lumipyryssä pyörällä toiseen yksikköön muutaman kilometrin päähän kuullakseni, että opetustuntini englanninkieliselle ryhmälle onkin peruttu. Selvitän ryhmälle uuden ajan. Poljen takaisin edelliseen yksikköön. Neuvottelussa korjailtu tarjouspyyntö on tullut kommentoitavaksi, luen taas lakikirjaa suurennuslasin kanssa. Saan viestin uudesta e-kirja-aineistosta, ja kyselen sen testikäytöstä lisäopastusta. Tappelen kopiokoneen kanssa, mutta saan kuin saankin kopioitua seuraavan päivän oppimateriaalit.
Päivä 2: Aamuisen sähköpostirumban jälkeen laukkaan esittelemään lakitiedonlähteitä englanninkieliselle ryhmälle. Tarjouspyynnön työstäminen jatkuu, ja sähköpostia pukkaa. Saan mainostoimistolta yksikkö X:n nettisivuehdotuksen (se samainen 4 organisaation yhteinen). Kommentoin sitä, ja saan pian korjatun version, jonka lähetän edelleen kommentoitavaksi. Muistutan yksikkö X:n työntekijää, että lähettäisi minulle työvuorotoiveensa huhtikuuta varten, sillä vuorolistan pitää olla viikon loppuun mennessä valmis. Setvin ja tarkastan yhden oudon laskun. Opetan kahdelle englanninkieliselle ryhmälle tiedonhakua, molemmille 2 oppituntia. Ekan ryhmän kohdalla koulun sivut ovat nurin, ja joudun keksimään kikka kuutosia, että pääsemme tietokantoihin. Opiskelijaparoille taisi tulla kuva, että tiedonhaku on jotenkin h...vetillisen hankalaa... Toisen ryhmän kanssa homma toimii suht hyvin. Viimeisen opetuksen jälkeen sähköposteilen vielä hetken. Yritän sopia asiakkaan kanssa neuvonta-aikaa.
Päivä 3: Sähköpostia taas. Setvin erään lehden näköispainoksen tunnusoikeuksia. Kasaan englanninkieliselle ryhmälle korvaavaa tehtävää kirjastoinfosta. Saan taas tietokantasähköpostia joltakin tyypiltä X, mutta jätän asian toistaiseksi. Kaivan tiedostoistani tämänpäiväisen opetuksen hakudemot. Järjestän kaikki osallistuja- ja tehtäväkarhuamislistat, ne ovat pahasti sekaisin. Käyn opettamassa mediakulttuurikurssin yhteydessä tiedonhaun perusteita. Pikaisen lounaan jälkeen tapaan tietokantaesittelijän. Vaikuttaa ihan lupaavalta, mutta rahaa ei taida tänä vuonna olla. Tappelen loppupäivän yksikkö X:n työvuorolistan kanssa: pitäisi sovittaa vuorot 3 organisaatiota edustaville henkilöille. 2 organisaatiota tekee 5,5 h viikossa, toisella on kaksi ja toisella yksi päivystäjää, ja kolmas organisaatio tekee loput vuorot kahden päivystäjän voimin. Vuorot pitää tietysti jakaa tasapuolisesti, ja huomioida kaikkien lomat yms. Lähetän listan ja toivon ettei mikään ole kovin hullusti. Ja heti tulee kommentti, että jossakin on virhe. Ngjääh. Lähetän korvaavat tehtävät opiskelijalle, joka ei pääse loppuviikosta tunneille, ja neuvon etäkäyttöä toiselle opiskelijalle sähköpostitse.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)