Hajanaista

Aurinko paistaa NIIN keväisesti, että on pakko avata ikkuna. Tahtoo ulos täältä kopista! Hetinyt!

Lukaisin Remeksen loppuun vikkelästi: pisteet kotiin juonenkuljetuksesta, vaikka edellistekstissä tulikin herran tyyliä roimaistuakin. Mä kielinatsi oon... heitän kirjan lepikkoon... (Kielinatsius ei luonnollisestikaan ulotu omiin blogiteksteihin, heh)

Viikonloppuna karjaistaan Mozartin Kruunajaismessu. Neljä solistia, sata kuorolaista ynnä orkesteri. Esiintymispaikassa on skitso akustiikka. Parhaiten kuuluu takana laulavan kailotus, omaa ääntä tuskin kuulee, kokonaisuudesta puhumattakaan. Ohjaaja on hauska tapaus, imitoi soittimia ja kuoroa osoittaessaan vikapaikat. "Eieieiei, ei glooriA *koiramaisesti räyhähtäen*, vaan glOOria *valaistuneesti heiluen*" "Viulut, ei tattadatattatadataa, vaan tadatattadataa... !"

Tässä taannoin olin puupiirroskurssilla. Ihan loistavaa toimintaa! Puulaatan niperrys korutaltoilla kävi myös urheilusta. Ja vedostus oli joka kerta yhtä jännittävää... Miten värit toimivat yhteen? Onko kaiverrusjälki tarpeeksi syvää? Mihin kohtaan tällä kertaa jäi jämiä? Ei kai lastuja joutunut paperin ja laatan väliin? Ja niin edelleen! Eniten jäi keljuttamaan se, että parhaiten onnistuneesta työstä ehdin tehdä vain kolme vedosta.