Päivitys

Eipä ole tullut turhan usein tänne rustailtua viime aikoina, huomaan. Syyskuun jälkeen olemme muun muassa pitäneet "syysseminaarin" eli hääbileet, lomailleet kolme viikkoa Norjan kaamoksessa ja muuttaneet Helsinkiin.

Pää seuraa vähän hitaasti muutoksissa mukana. Eilen bussipysäkille hompsiessani älysin yhtäkkiä, että nythän on kevät. Vastahan oli tammikuu ja lunta...

Arki alkaa vähitellen urautua uomiinsa. Bussimatkojen lukuhetket (viime aikoina Antti Nyléniä, joka sanoo hykerryttävän suoraan, vaikka en kaikkea sanomaansa allekirjoittaisikaan), uimahallireissut (uintia ja vesijuoksua!), reitit peruspaikkoihin eli kauppoihin, töihin ja kirjastoon.

Kaupungin kulttuurimenyyn varovainen maistelu on alkanut: Audrey Hepburn -elokuvia, Rock the Ballet, KYN:n konsertti.

Tekemistähän tästä citystä löytyy, kun vain osaisi päättää mihin alkaisi. En pystynyt päättämään menisinkö salsa party-, afro-, vai balettitunnille, joten en mennyt mihinkään noista, hohoo. Keskuspuiston polut ovat toistaiseksi uimisen ohella paras liikuttaja. Eipähän tarvitse sitoutua aikatauluihin...

Siellä koti missä peti, mutta Helsinki vaikuttaa kyllä ihan lupaavalta kotikaupungilta. Kyllä - olen sanonut joskus, että en minä Helsingissä haluaisi asua. Mutta muutinpahan mieleni.

Mankeli

Hurahdin täysillä lukemaan Henning Mankellia. En ole koskaan ollut mikään dekkaristi, enkä vieläkään sellaiseksi ilmoittaudu, mutta niinpä vain viidettä Wallenderia viedään Mankell-mankelissa. Tietysti samankaltaisina toistuvat rakenteet/ ilmaukset vähän tökkivät, mutta opukset eivät toistaiseksi ole naurattaneet samalla lailla kuin Remes, jota en yhtään pystynyt ottamaan tosissani. Våffor då?

Pyörän elämää

Armas punavalkoinen menopelini - vuodesta 1994 minua palvellut Nopsa - osoitti taas taannoin sitkeytensä. Polkupyörä-parka repsahti auton pyörätelineestä, ja raahautui hyvän matkaa pitkin maantietä. Ja säilyi täysin vaurioitta.

Nopsalla täytyy olla reipas suojelusenkeli, mikäli sellaisesta pyörän yhteydessä voi puhua, tai sitten ne kuuluisat kissan yhdeksän elämää. Henkiä ovat tähän mennessä kuluttaneet ainakin seuraavat tapahtumat.

1. Kilpa-ajo portaita alas
2. Polkupyöräakrobatia
3. Ajelu leirimaastossa
4. 3 henkilön samanaikainen ajelu
5. Varkaus (roisto palautti pyörän 2 viikon "lainan" jälkeen)
6. Auton perässä roikkuminen.

Vielä kolme henkeä on siis jäljellä. Jään mielenkiinnolla odottamaan.

Lenkkariestetiikkaa

Suomalaiset ovat tuulipukukansaa, väitetään. Sekö lie syynä siihen, että lenkkikenkäestetiikka änkeytyy myös käyttöesineisiin.

Esimerkiksi hammasharjat. Mitä tehokkaammaksi mainostettu kalustonkiillotin, sitä enemmän se muistuttaa - lenkkaria. Pohjavärinä on yleensä valkoinen, ja tehosteena joku hipheikiva väri, vaikkapa tuskanpunainen. Muotoilu on tehokkaan virtaviivainen ja vauhdikas, mutta samalla paksu pohja/ harjaosa viestii siitä, että koivet/ hampaat ovat tuotteen kestävässä suojelussa.

Tai pyöräilykypärät. Haluaisin mieluusti tietää sen jengin, jonka salajuonen vuoksi pyöräilykypärien muotoilu on annettu estetiikalle sokeisiin käsiin (tai tässä tapauksessa kai pikemminkin silmiin). Miten voi olla mahdollista, ettei nykymaailmassa ole muotoilijaa, joka osaisi suunnitella teknisesti hyvän, mutta samalla myös ulkoasultaan miellyttävän näköisen pyöräilykypärän? Miksi kypärän pitää näyttää lähes poikkeuksetta päähän läntätyltä - niinpä niin, lenkkarilta? Tällainen vähänkin isopäisempi pallontallaaja näyttää lenkkari päässään parhaimmillaankin humanoidilta. Vai onko niin, ettei niitä hyvännäköisiä pyöräilykypäriä vain tuoda tänne raukoille rajoille?

Hammaskeiju

Olin tässä taannoin suuhygienistin käsittelyssä. Rva hygienisti muistutti mielikuvaani hammaskeijusta: pyöreä ja myhäilevä. Vaan totuus oli toinen. Heti kun istumalihakseni koskettivat tuolia, alkoi saarna. Näin pitää harjata hampaat, keiju messusi, ja hinkkasi muovista hampaistoa siihen malliin, että luulin kuulevani tuon elottoman kappaleen voihkivan.

Ikävä kyllä otteet olivat samanmoiset, kun hammaskeiju pääsi käsiksi elävään kalustoon. Ensin langattiin niin, että ikenet vinkuivat, ja sitten rouskittiin hirviönkynnen näköisellä vermeellä auki nekin ikenet, joita langalla ei saatu. Sitten eikun peili käteen ja ihastelemaan vuotavia ikeniä ynnä veritahroja ympäri naaman!

Koko toimituksen ajan hammaskeijun suu kävi kuin sirkkeli: miten pitää syödä, millaiset ateriavälit olla, milloin napata xylitolia, miten puhdistaa hampaat. Parasta oli, että keiju esitti mahdolliset ja lähinnä retoriset kysymyksensä aina kun minulla oli joku instrumentti suussa. Yritä siinä sitten sössöttää, että fhuu, fhyllä hinä pehen hamhaat hahhi herhaa häihähhä, ihan hohha.

Loppukaneetiksi keiju nakkasi minulle mukaan läjän esitteitä, ja testattavaksi lankaimia ja hammasväliharjoja, ja käski soittamaan hammaslääkärille (pari reikää tekee tuloaan).

Ja hammaslääkäriajan olisin saanut lähiasemalle lokakuuksi, mutta kun suostun menemään kauemmaksi, niin JO heinäkuuksi, vau.

Pääsiäisrepsahdus

Niinhän siinä sitten kävi, että pääsiäismässäily venyi vuorokaudesta kolmeksi. Tsaijaijai! Yritin mukamas saada itseäni niskasta kiinni ja lopettaa mässyyn lauantai-iltaan, mutta ote lipsahti oitis sunnuntaiaamun suklaaseen. Ja kun lipsahdus kerran oli jo sattunut, lavea polku kutsui taas maanantaina. (Kun siellä kaapissa oli sitä karkkia ja matkalta jäi suklaatakin)

Mutta nyt on taas kotipuolen herkkuvarastot paremmissa suissa, ja ryhtiliike alkakoon. (Alkaa vaan päässä pyöriä taas vanhat tutut itsensäkyseenalaistamisjorinat, että onkotässämitäänjärkeä ja mitäsittenjosvälillävähänjotainhyvääsyö, MUTTA. Siksi juuri, ettei se koskaan jää siihen "vähään"!)

Sokerholistin toinen viikko

Viikonloppu sisälsi lähes hallitun herkkujakson: perjantai-illasta lauantai-iltaan mässyn-mässyn (ja sunnuntaina piti syödä loppuun ylijääneet kuppikakut, mutta niitä ei lasketa) Julistetaan siis alkaneeksi sokerholistin - tai oikeastaan herkkuvälttelijän - toinen viikko.

Maanantai: Pomo on tuonut ulkomaanmatkalta maukkaan näköisiä konvehteja. En tee numeroa, mutta en myöskään anna käden käydä. Kasvohoitolassa kosmetologin pomo on tuonut Keniasta suklaata. Jätän ottamatta. Kun ei ala selitellä, homma tuntuu toimivan. Kosmetologi varmaan ymmärtää muutenkin, jos joku haluaa vältellä suklaata, tuota ihon vihollista.

Odotan mielenkiinnolla/ jännityksellä loppuviikkoa. Antaako pääsiäinen oikeuden venyttää herkkuvuorokautta, vai pitäisikö vetää edelleen tiukkaa linjaa? Kiirastorstai ja pitkäperjantaihan sopisivat noin henkisestikin herkuitta räytymiseen. Hm, onkohan tervettä suunnitella jo maanantaina viikonlopun herkkuhetkeä? Kuulostaa huolestuttavasti addiktin puuhilta!