Maksa-allas

Selvisi ainakin osittain, miksi Liverpoolin nimi on mitä on. Satama-altaat olivat aika ristiriitainen kokemus. Keskiviikkoiltana yhtä hempeää vaaleanpunaista ja siniharmaata auringonlaskun aikaan - ja torstaina pelkkää harmaanruskeaa raivoa, joka pyrki järjettömän tuulen voimistamana ohikulkijan kinttuun kiinni. Odottelin rannalla Beatles-museon avautumista ypöyksin, koska ilmeisesti järjissään oleva Liverpudlian välttelee kyseistä seutua moisella säällä. Ja turistit myös.

Se maksa sitten. Ehkä asialla on jotakin tekemistä seudun yleisimmän (historiallisen) rakennusmateriaalin eli punatiilen kanssa. Satama-alueen punatiilimuurissa ainakin oli kaikkia mahdollisia oranssin, punaisen, punaruskean ja violetin sävyjä, joku niistä varmaan on maksankin värinen. Mene ja tiedä. Wikipedia ei ainakaan tiedä :)

Josta saankin hyvän aasinsillan LILAC 2008 konferenssiin, ja sen mieleenpainuvimpaan pääpuhuja Tara Brabazoniin, joka kritisoi Wikipedian ja Googlen ylivaltaa tiedon maailmassa. Esitystä on mahdotonta kuvailla pelkin sanoin, mutta jotakin kertonee se, että mrs. Brabazon soitti esimerkiksi Tähtien sodan tunnaria, karjahteli kuin leijona, näytti sarjakuvia, ja esitti rinnastuksena Wikipedian hyödyllisyydestä tieteellisen tiedon lähteenä että kah, Elviksestä on vaikka kuinka pitkä artikkeli, mutta Karl Marxista vain muutama rivi.

Osallistuin kiintoisaan workshopiin, jossa vertailtiin Wikipediaa projektiin nimeltä Citizendium. Jälkimmäisen idea on sama kuin Wikipediassa, mutta tiedontuottajat ovat asiantuntijoita. Tosin C on toistaiseksi aika Jenkkilä-painotteinen, ja hiukan arveluttaa tietysti se, ketkä siellä saattavat esiintyä "asiantuntijoina..."

Mitäs muuta Liverpoolissa? Bussikuski eksyi matkalla Manchesteristä Liverpooliin, ja kyseli vastaantulijoilta tietä. Skippasin perinneruoka scousen (jonkin sortin lihapata), vaikka sitä pubissa kovasti mainostettiin. Narsissit rehottivat hulluna kaikilla pientareilla, vaikka muuten olikin koleaa. Lasipalatseja, historiallisia pömpeleitä, sivukujien rähjäisyyttä, rakennustelineitä. Tuntitolkulla esitelmiä, workshopeja, puheita. Hotellihuoneesta häipyi kesken kaiken yksi pöytä (ilmeisesti sitä tarvittiin kipeämmin jossakin toisaalla). Uusia tuttavuuksia Ruotsista, Norjasta, Australiasta, Britanniasta - ja Suomesta. On se kun pitää aina lähteä maalimaan ääriin tapaamaan suomalaisia... Onneksi vältin kumminkin pahemman finskijumituksen :)

Kärsi, kärsi - kirkkaamman kruunun saat

Siivoaminen on kivaa sitten kun se on ohi. V & minä inhoamme molemmat tätä silloin tällöin välttämätöntä puuhaa yli ymmärryksen. Tästä seuraa, ettei meillä ole siivouspäiviä kovinkaan usein, mistä seuraa edelleen, että sitten kun siivouspäivä koittaa, sitä siivottavaa piisaa...

Laumallinen villakoiria on tänään päätynyt imurin mylvivään kitaan; erinäiset siivousliinat saivat herkutella hulppealla tahrakimaralla ; ja ojjjj sitä ryönän määrää, joka ruokki puhtoista hankea matoista erkaantuessaan! V & minä vaelsimme tämän kaiken keskellä sen näköisinä, että jos käynnissä olisivat Mister ja Miss Hapannaaman etsinnöt, voittajista ei olisi epäilystäkään.

Mutta nyt on pöly laskeutunut asuntomme yltä, ja kohta seuraa ansaittu nautinto: V teki superhyviä herkkukarkkeja, joita suunnittelen meneväni mässäämään jahka karistan nettisyöverin tomut näpeistäni.

Havaintoja töllöttömyydestä, osa 1.

Muutama päivä ilman telkkaria - ei järisyttäviä kokemuksia. Ajan perjantaista sunnuntaihin vietin autuaana teeveettömässä tilassa. Sunnuntaina kotiin tullessani tarkastin tilanteen. Lumisadetta kanavilla 1-6.

Menin nukkumaan sunnuntai-iltana klo 8, mutta sillä seikalla ei ollut mitään tekemistä television kanssa. Todennäköisesti univelkaisuus johtui puoleen yöhön venyneestä lauantai-illasta Kuopio-cityn pahamaineisessa Neulamäessä M:n & L:n luona sekä seuranneesta sunnuntaiaamusta, jolloin siskonpoijjan upouusi kännykkä räyhähti herätyksineen klo 7, minkä jälkeen leikkipuhelin alkoi soittaa nonstoppina piippolanvaarillaoliitaloo, minkä jälkeen 1-vuotias alkoi kiljua innoissaan, minkä jälkeen 8-vuotias & 3-vuotias alkoivat ravata oven suussa, eli yhteensä: hyvästi unimaa.

Valmistimme M & L:n tykönä kollektiivituomisista kiintoisia pizzoja: 1) Suht normaali: kebab-liha, ananas, taco-kastike, yrttituorejuusto, pinjansiemenet 2) Hiukan friikki: kinkku, kuivahedelmäsekoitus, kapris, pinjansiemenet ja 3) Jämä: kebab-liha, kinkku, sekahedelmät mehussa (ananas, papaija), yrttituorejuusto. Lisäksi pelasimme outoa sanapeliä sekä mafiosoa. Vaikka M & L omistavat telkun, sitä ei edes avattu.

Maanantaina palasin töistä puoli kahdeksan maissa illalla. Luin sanomalehden ja Pirkan, ja aloitin Trendiä. Tiistaina eli tänään tulin jumpasta seitsemän maissa: pesin pyykkiä, laitoin ruokaa, luin aamulla kesken jääneen sanomalehden sekä toisen sanomalehden, roikun nyt netissä ja kohta luen lisää Trendiä.

Yhteenveto tähän mennessä: sosiaalinen toiminta, kotityöt (!) sekä muu media ovat vallanneet tv:n paikan. Aika ei tunnu lisääntyneen. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että tv-ohjelmia on ruton paljon kaikissa lehdissä - ja luen niitä edelleen... Kello on puoli yhdeksän, mutta en koe vieroitusoireita. Näinkö helppoa tämä on?