Holtti pois

En tiedä teistä, mutta minun tekisi välillä mieli vääntää holtti pois päältä. Tekisi mieli esimerkiksi:

1) Olla menemättä töihin. Kysyttäessä sanoisin, että enpä viitti tulla, repikää siitä.
2) Potkia ilkeitä ihmisiä nilkkaan. Ja huutaa niille suorat sanat, s**tana.
3) Irvistellä ihmisille mielipuolisesti.
4) Parkua tai nauraa röhöttää kovaan ääneen aina kun vain siltä tuntuu.
5) Kävellä niin kauas kuin jaksaisin sattumanvaraiseen suuntaan.
6) Syödä suklaavanukasta niin paljon että oksennan.
7) Leikkiä koiraa tai liskoa tai mäyrää keskellä kauppakeskusta.
8) Olla huolehtimatta mistään turhista arkisista välttämättömyyksistä kuten laskujen maksamisesta tai tiskaamisesta.
9) Olla olematta poliittisesti korrekti tai kohtelias kenellekään.
10) Tuijottaa telkkaria, lukea, kirjoittaa, piirtää tai mitä tahansa vastaavaa yhtäjaksoisesti niin pitkään kuin vain ikinä jaksan.

Tjaa, ei kovin vallankumouksellista. Aika monet noista kohdista näyttävät siltä, että haluan olla lapsi taas.

Mäts

Talvi koettelee tasapainoa. Maanantaina tein hienon kyykkyakrobatiatempun bussipysäkiltä tullessani. Pysyin kuitenkin pystyssä, ja vartioin loppumatkan visusti reteäksi heittäytyneitä kinttujani.

Pyörällä olen ollut paljon varovaisempi heti ensimmäisestä hiutaleesta lähtien. Viimeisen viikon olen polkenut vain himpun kävelyvauhtia vikkelämmin, hidastellut kaarteissa ja varonut äkkinäisiä ohjausliikkeitä. Muutaman kerran on takapyörä nuljahtanut, mutta se siitä.

Siispä tänäänkin lastasin huolettomana jättikokoisen kauppakassin pyörän koriin, ja lähdin köröttelemään kotiin päin. Luulin taas kerran selvinneeni, mutta sitten vihoviimeisen mäen alla kirottu kulkupeli lähtikin lapasesta aivan yhtäkkiä.

Olin juuri hetkeä aiemmin ohittanut jonkun miekkosen, kun takapyörä taas vönksähti. Korjasin suuntaa huolettomasti, ja mäts! vaivuin kyljelleni kuin judoka ikään, mitä nyt kaupan päälle tuli muutama kilo rautaa niskaan. Kauppakassi mötkähti maahan yhtä majesteettisesti.

Säästyin fyysisiltä vammoilta. Mutta ette kyllä ikinä arvaa miten kirotun paljon jugurttia on yhdessä pikkupurkissa... tai kuinka paljolta se tuntuu, kun sitä kaapii kauppakassista ja ostoksista irti.

Yhteisvastuu

Sunnuntain lumimyrskyssä vastaamme hölkötteli vanhahko mies ohuissa verkkareissa ja kommentoi, että tuulee läpi. V kysymään, että onko teillä kaikki kunnossa, mihin miekkonen totesi, että on, ja taaksepäin nyökäten hän kertoi tulevansa "tuolta talosta".

Me jatkoimme siis matkaa. Kilikilikellot alkoivat soida vasta terveyskeskuksen kohdalla - papan jäljet tulivat nimittäin sieltä päin, takaovelta.

Säntäsimme tyhjään terveyskeskukseen, ja hukkasimme minuutteja etsiessämme ihmisiä. Lopulta joku osasi neuvoa meidät oikeaan paikkaan, jossa toimitimme hoitajalle asiamme. A vot, huoneesta numero 13 (kuinka enteellistä) olikin karkailevaksi tiedetty miekkonen poissa. Osaston lukollinen ovi oli epäkunnossa, ja sen eteen esteeksi siirretty keinutuoli lykitty syrjään.

Tapahtui seuraavaa: Paikalle ilmestyi noin viisi hoitajaa, jotka alkavat hitaanlaisesti miettiä, että mitäs tässä nyt pitäis tehdä. "Minä en ainakaan tuonne ulos sen perään lähde," oli yksi mieltä. "Pitääkös tässä nyt soittaa päivystävälle lääkärille?" "Mitenkäs tässä nyt toimitaan?" "Pitäiskö soittaa poliisille?" "Olikos se nyt, että sen päivystävän lääkärin piti tehdä poliisille virka-apupyyntö?"

Lopulta yksi hoitajista haki kumminkin ulkovaatteet, ja lähti miehen perään. Ja soitotkin soitettiin lain kirjaimen mukaan.

Jäin miettimään seuraavaa:

1) Onko meillä liian suuri kynnys puuttua toisten asioihin, kun annamme ohutasuisen vanhuksen juosta lumimyrskyyn pysäyttämättä häntä?
2) Mikä on pielessä, jos ensimmäinen asia mitä mietitään hätätilan tullen on se, miten säännöissä käsketään toimia - ei se, mikä olisi ehkä järkevin tapa toimia?

Toivottavasti mies löydettiin. Me jatkoimme matkaa elokuviin, katsomaan Katastrofin aineksia. Yhteisvastuustahan siinäkin on kyse, ilmastonmuutoksen kontekstissa. Ongelma 1: "Tämä ei ole minun ongelmani." Niinpä.

Sanoja

Hersku haukka härmässä kaljui, kalki nälkäänsä nyrisi, kun kalkkala kinkeästi kilisi.

Hersku = 'nirsu, ruokien valitsija'
Härmä = 'kuura, huude; vaahto (esim. oluen)'
Kaljua = 'huutaa, kiljua'
Kalki = 'poloinen, koito, kurja, kovaosainen'
Kalkkala = 'kaliseva esine; tiuku; sylkky; jääkokkare jne.
Kinkeä = 'kankea, kireä'
Nyristä = 'vähän nurista'

Nykykieli on aika köyhää, huomasin, kun lehteilin Suomen etymologista sanakirjaa.