Mäts

Talvi koettelee tasapainoa. Maanantaina tein hienon kyykkyakrobatiatempun bussipysäkiltä tullessani. Pysyin kuitenkin pystyssä, ja vartioin loppumatkan visusti reteäksi heittäytyneitä kinttujani.

Pyörällä olen ollut paljon varovaisempi heti ensimmäisestä hiutaleesta lähtien. Viimeisen viikon olen polkenut vain himpun kävelyvauhtia vikkelämmin, hidastellut kaarteissa ja varonut äkkinäisiä ohjausliikkeitä. Muutaman kerran on takapyörä nuljahtanut, mutta se siitä.

Siispä tänäänkin lastasin huolettomana jättikokoisen kauppakassin pyörän koriin, ja lähdin köröttelemään kotiin päin. Luulin taas kerran selvinneeni, mutta sitten vihoviimeisen mäen alla kirottu kulkupeli lähtikin lapasesta aivan yhtäkkiä.

Olin juuri hetkeä aiemmin ohittanut jonkun miekkosen, kun takapyörä taas vönksähti. Korjasin suuntaa huolettomasti, ja mäts! vaivuin kyljelleni kuin judoka ikään, mitä nyt kaupan päälle tuli muutama kilo rautaa niskaan. Kauppakassi mötkähti maahan yhtä majesteettisesti.

Säästyin fyysisiltä vammoilta. Mutta ette kyllä ikinä arvaa miten kirotun paljon jugurttia on yhdessä pikkupurkissa... tai kuinka paljolta se tuntuu, kun sitä kaapii kauppakassista ja ostoksista irti.