Sävytys

Kaikki olivat töissä hajalla Kauhajoesta. "Se olisi voinut tapahtua täällä." (Ja se VOISI tapahtua täällä.) (Ja onko vain ajan kysymys, että se TAPAHTUU täällä?)

Vaikka koko päivä on toimitettu arkisia asioita, Kauhajoki värittää kaikkea.

Käytiin varaamassa aikaa pankin vaihtoon, ja kun virkailija lähti toimittamaan jotakin, Kauhajoki purskahteli heti suupielistä. Vaikka hyvinvointi lisääntyy, pahoinvointi lisääntyy, kirjoitti V tänään aamulla aivan muissa yhteyksissä.

Mentiin lamppukauppaan, ja ostettiin puoli vuotta hankintalistalla olleet valaisimet vihdoin ja viimein. Tosin ei saatu niitä viritettyä, koska a) joku oli pöllinyt tikkaat ulkovarastosta, eikä tuonne 3,5 metriin oikein keittiöjakkaralla yletä, vaikka olisi niinkin pitkä kuin V, ja b) meiltä puuttui 2 kpl eräitä ruuveja. Tulipahan hommattua.

Lamppukaupassa - kuten kaikkialla muuallakin - pauhasi radio täysillä, ja keskustelut poukkoivat.

"Oisko tuo lamppu mitään? Mutta onko yhteiskunnan syy, että yksilöt pimahtaa?"
"Onko mikään ihme että pimahtaa, kun joka paikassa pauhataan kilpailukyvystä ja tulosvastuusta ja suorittamisesta. Niin, en mä oikeen tollasesta lasihärvelistä niin välitä."

Maailma jatkaa vain kierrostaan, täynnä surujaan. En tajuu.

Kirjastokirous

Joka kerta kun astun kaupunginkirjastoon, pääni tyhjenee. Simsalabim, äkkiä en muista yhtäkään niistä kymmenistä kirjoista, joiden arvosteluja, kuvauksia tai mainoksia silmätessäni olen ajatellut, että tuon haluan lukea.

Sama juttu tänään. Patsastelin hyllyjen välissä järki jäässä, ja yritin bongata edes jonkun must-opuksen. Öö, öö, öö, mitäs niitä nyt olikaan niitä kirjoja... Lopulta turhauduin enkä lainannut mitään. Onhan meillä kotonakin noita opuksia. (Kiintoisaa, että siitä huolimatta käyn kirjastossa melkein joka viikko. Siis muutenkin kuin töissä, huah huah.)

Samperin Sampo

Tässä joitakin ehdotuksia Sampo-pankille uusiksi sloganeiksi:

1) Sampo-pankki - suoraan saatanasta
2) Sampo-pankki - ja mikään ei toimi!
3) Sampo - paskaa pankkipalvelua

SKS:n sivuilla selitetään: "Runonlaulajat ovat selittäneet tai muuntaneet sammon sampikalaksi, myllyksi, laivaksi, tammeksi, kanteleeksi, riistariiheksi, morsiameksi, lentäväksi ja varpaalliseksi olennoksi, ehkä myös saaniksi, saunaksi, saukoksi, saarvaksi, sauvaksi, kannoksi tai linnaksi."

Meikätyttö alkaa olla vakuuttunut, että nyky-Sampo (ainakin se verkkopankki) on lentävä ja varpaallinen olento, jota ei oikein asiakkaat kiinnosta.

Jotakuta kilpailevaa pankkia saattaisi sen sijaan kiinnostaa yks kolmikymppinen vakavarainen asiakas, jolla saattaa tulevaisuudessa olla asuntolainaa yms. tuloillaan.

Trad.

Liityin kuoroon. Biisilistalta löytyy mm. Ja se oli yksi lauantaki-ilta. (Ja Rajattomia, ja Mozartia.) Keski-ikä 50+ (?) Mellastin männä viikonloppuna marjametsässä kera äidin ynnä kahden tädin. Keski-ikämme n. 60. Ja tänään ostin kumpparit, joita tuskin olisin kinttuihini laittanut teininä tai parikymppisenäkään, vaikka vedenpaisumus olisi vallinnut.

Perinteisiin palaaminen - kapinaa nykyaikaa vastaan?

Taistelumme

Unohtui raportoida Intian reissulta eräs olennainen episodi. Kaikki alkoi eräänä iltana, kun olin menossa suihkuun. Naksauttaessani valokatkaisijaa huomasin D:n Axe-purkin päällä viisisenttisen punakuorisen ja pitkäsarvisen olion, joka tillotti minua yhtä hölmönä kuin minä sitä.

Menin sipisemään löydöstäni H:lle, joka tuli tarkistamaan asian: a vot, torakka! H sieppasi lavuaarin reunalta pienen pussin, ja sieppasi otuksen kobramaisella kädenliikkeellä muoviseen vankilaan. Hetkisen hykertelimme voittoamme, mutta riemu oli aivan liian aikaista... vips vain, torakka tunki sarvensa jostakin kolosesta ja kipikipikipikipi vilisti karkuun.

Jäädyimme molemmat sekunniksi, sitten H sieppasi valtavan shampoopullon, ja nakkasi karkulaisen perään spontaanisti puoli litraa kirkkaankeltaista paikallisshampoota. Vaan torakkapa oli hitaasti valuvaa ainetta vikkelämpi, ja luikki jo toisessa nurkassa, kun shampoo vasta velloi oven suussa.

Seuraavaksi H tarttui suihkuun, ja vuolaita vesivirtoja ei torakkakaan enää pystynyt vastustamaan, vaan huuhtoutui viemäriin (saatoin melkein kuulla torakankielisiä manauksia).

Ilta päättyi siihen, että pesimme kylpyhuoneen lattian shampoolla. Mitähän anoppi olisi tällaisesta länsimaisesta siivousmenetelmästä sanonut?

Pupu

Päivänä muutamana tiskatessani huomasin keittiön akkunan lävitse ammottavassa auringonkilossa jotakin outoa. Tai oikeammin omituisuus oli kiinni ikkunassa - pölyiseen pintaan oli pyöritelty pirteä pupu.

Ajattelin ensin, että V on halunnut ilostuttaa minua tällaisella omalaatuisella taiteella, mutta kun V hämmästyen kielsi osallisuutensa pupupiirrokseen (oli luullut sitä minun tekemäkseni), olikin edessä tenkkapoo. Kuka? Miksi? Milloin?

Vaihtoehdot kutistuivat varsin pian kahteen mahdolliseen, joista kumpikin on omalla tavallaan hieman pelottava.

1) Olen itse piirtänyt pupun, ja unohtanut tehneeni sen. Pelottavaa = Kykenevätkö aivoni oikeasti pyyhkimään tekemiseni muististani noin tyystin? Ja siinä tapauksessa että vastaus on myönteinen, mitä kaikkea muuta olen tiedostamattani unohtanut tehneeni?

2) Joku henkilö viestinnän yksiköstä (opettaja, opiskelija - piirustustaitoisia epäilyksenalaisia on useita) on iloisena ensimmäisenä kouluviikkona päättänyt ilahduttaa asunnon asukkaita joko tietäen tai tietämättä, että täälläkin asuu yksi osittain viestintäläinen. Pelottavaa = Joku/ jotkut tyypit ovat tulleet hieman turhan lähelle kotiamme. Inha ajatus, että joku saattaa nukkuessani kuhkia alle puolen metrin päässä minusta ties mitkä aatokset päässään. (Paranoidia?)