Unohtui raportoida Intian reissulta eräs olennainen episodi. Kaikki alkoi eräänä iltana, kun olin menossa suihkuun. Naksauttaessani valokatkaisijaa huomasin D:n Axe-purkin päällä viisisenttisen punakuorisen ja pitkäsarvisen olion, joka tillotti minua yhtä hölmönä kuin minä sitä.
Menin sipisemään löydöstäni H:lle, joka tuli tarkistamaan asian: a vot, torakka! H sieppasi lavuaarin reunalta pienen pussin, ja sieppasi otuksen kobramaisella kädenliikkeellä muoviseen vankilaan. Hetkisen hykertelimme voittoamme, mutta riemu oli aivan liian aikaista... vips vain, torakka tunki sarvensa jostakin kolosesta ja kipikipikipikipi vilisti karkuun.
Jäädyimme molemmat sekunniksi, sitten H sieppasi valtavan shampoopullon, ja nakkasi karkulaisen perään spontaanisti puoli litraa kirkkaankeltaista paikallisshampoota. Vaan torakkapa oli hitaasti valuvaa ainetta vikkelämpi, ja luikki jo toisessa nurkassa, kun shampoo vasta velloi oven suussa.
Seuraavaksi H tarttui suihkuun, ja vuolaita vesivirtoja ei torakkakaan enää pystynyt vastustamaan, vaan huuhtoutui viemäriin (saatoin melkein kuulla torakankielisiä manauksia).
Ilta päättyi siihen, että pesimme kylpyhuoneen lattian shampoolla. Mitähän anoppi olisi tällaisesta länsimaisesta siivousmenetelmästä sanonut?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Apua, olen ehka hieman jaavi sanomaan mitaan naista torakan karkotusmetodeista silla olen se paha shampoontuhlaaja-Hoo. Mutta taytyy sanoa etta Eevan blogista esille vyorahtanyt muisto kirkasti monsuunintahmean paivani ja sai minut hihittamaan vedet silmissa. Kiitos Eevaseni!! Taalla me sinua kaivataan (Natte, mina ja torakka). Lisayksena taytyy viela todeta etta kylla se shampoolaava osui myos torakkaan, joten lattian lisaksi pesimme myos yhden torakan.
Hauska tavata, H-honey täällä (oho, meinasin refleksinä kirjoittaa ilman ääkkösiä :)! Mä olen jämähtänyt täällä arkeen nilkkoja myöten, mutta aina välillä tuijottelen mielessäni Veli-puiston rannalle tai Kanyiakumariin tai vain leikkihuoneen lattialle, jossa monta tuntia vietettiin. Moi aussi teitä kaipailen... toivottavasti nähdään joulun aikaan!!
Ieva hyvä, kuten viimelauantaisesta leffasta opit (?): kun maailma on muuten tuhoutunut, jäljellä ovat yhä robotit ja torakat!
Mina olen tanaan tullut vakuuttuneeksi etta maailman tuhoutumisen jalkeen ne on kuulkaa sittenkin muurahaiset joista tulee tuhkavuoren kuninkaita! Minulla on nimittain erittain olennainen todiste asiasta. Iltasella mikrotin Natallian kaurapuuroa ja mikas se siella mikrolautasella pyori kilpaa puuron kanssa - pieni punainen muurahainen. Mietin etta mitenkahan sille kay, palaako se pienena rovioroihuna mikron sateiden alla vai poksahtaako se, mutta kun mikro kilahti ja otin puurolautasen pois (3 minuuttia), siella se otus edelleen kipitti muina murkkuina. Voihan tietysti olla, etta mikro on jonkinlainen saunankaltainen paikallisille muurahaisille - ja siella voi testata kuin loylyissa konsanaan, kuka kestaa kauimmin (No hei jatkat, ma pyorin siella kuulkaa kolme kokonaista minuuttia!).
Lähetä kommentti