Hammaskeiju

Olin tässä taannoin suuhygienistin käsittelyssä. Rva hygienisti muistutti mielikuvaani hammaskeijusta: pyöreä ja myhäilevä. Vaan totuus oli toinen. Heti kun istumalihakseni koskettivat tuolia, alkoi saarna. Näin pitää harjata hampaat, keiju messusi, ja hinkkasi muovista hampaistoa siihen malliin, että luulin kuulevani tuon elottoman kappaleen voihkivan.

Ikävä kyllä otteet olivat samanmoiset, kun hammaskeiju pääsi käsiksi elävään kalustoon. Ensin langattiin niin, että ikenet vinkuivat, ja sitten rouskittiin hirviönkynnen näköisellä vermeellä auki nekin ikenet, joita langalla ei saatu. Sitten eikun peili käteen ja ihastelemaan vuotavia ikeniä ynnä veritahroja ympäri naaman!

Koko toimituksen ajan hammaskeijun suu kävi kuin sirkkeli: miten pitää syödä, millaiset ateriavälit olla, milloin napata xylitolia, miten puhdistaa hampaat. Parasta oli, että keiju esitti mahdolliset ja lähinnä retoriset kysymyksensä aina kun minulla oli joku instrumentti suussa. Yritä siinä sitten sössöttää, että fhuu, fhyllä hinä pehen hamhaat hahhi herhaa häihähhä, ihan hohha.

Loppukaneetiksi keiju nakkasi minulle mukaan läjän esitteitä, ja testattavaksi lankaimia ja hammasväliharjoja, ja käski soittamaan hammaslääkärille (pari reikää tekee tuloaan).

Ja hammaslääkäriajan olisin saanut lähiasemalle lokakuuksi, mutta kun suostun menemään kauemmaksi, niin JO heinäkuuksi, vau.