Jouluepisodeja

Aatonaattona isäpappa viritti pöydällä seisten tankoa jouluverhoja varten. Pöytä keikahti, ja isä lensi lailla enkelin (onneksi ei sentään päätynyt sellaiseksi).

Joulurauha oli juuri julistettu ja metsänhoidollisesti sopiva kuusi koristeltu, kun Aki (2v) päätti tukistaa mokomaa joulurehua. Puu märehti traumaattista kokemustaan viitisen minuuttia, ja kupsahti sitten kumoon. Kuusenpallot ja joulupukinpäät vaan sinkoilivat, jalassa olevasta vedestä puhumattakaan.

8-mantelisen aamupäiväpuuron jälkeen osa porukasta siirtyi luistinradalle energianpurkuun, osa leikkimään iki-ihanaa traditionaalista "etsi isomummon hauta" -leikkiä. Hautuumaalla tulivat myös urheilulliset tarpeet täytettyä: lumihankikävely on oivallinen kuntoilumuoto. Kaikki tarvittavat haudat löydettiin (ja lisäksi kosolti muitakin) ja kynttilät sytytettiin (vähäisin vammoin).

Rikun (8v) lahjapaketista löytyi jättiyllätys: vaaleanpunaiset keijukaissiivet sekä taikasauva! Nuori herra ei yllättävää kyllä ollut lahjuksesta kovin mielissään. Nimitarrojen havaittiin sekaantuneen, eli paketti kuuluikin Ronjalle (6v), joka osasikin arvostaa paketin sisältöä asiaankuuluvasti.

Joulupäivänä siskonmies sulatteli juuri sohvalla kinkkua, kun kuuli yhtäkkiä kesän saapuneen talven keskelle. AMPIAINEN!!! aiheutti talossa liikehdintää ovien taakse. Sankarimme V vapautti kesän sangen eläväisen symbolin lasipurkista ulkoilmaan etsimään toisia lämpimiä tyyssijoja.

Joulun ikimuistettavimman rivin lausahti eräs nimeämätön henkilö äitini työpaikalta: "Syö nunnatkin suklaata!" Näin on siis lahjomattomasti todistettu, ettei suklaan syönti ainakaan synti ole.