Tässä iltana muutamana oli siskokulta huomannut 4-vuotiaan tyttärellään merkillisen unikaverin - leikkipyssyn. Aseelle oli looginen selityskin. Tytär pelkäsi "nisuja" (eli susia), ja milläs niitä muulla torjutaan kuin muovipistoolilla. Joitakin aikoja myöhemmin tyttö selitti, ettei hän enää niitä susia pelkää. Oli kuulemma käynyt paukuttelemassa ne kaikki hengiltä kotitalon takametsässä.
Onnistuisikohan vastaava aikuisellakin? Kehittäisi kauhistuksilleen olomuodon, ja mäiskisi ne sitten pois päiväjärjestyksestä. Mutta onko aseella huitominen toisaalta psykologisesti kovin rakentava tapa käsitellä pelkojaan - vaikka kyseessä olisikin lelu?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ohhoh. Vieläkö Nisut elävät? Luulin, että R on päässyt jo niistä yli.
PS. Kuka niille on leikkiaseita ostanut, en minä ainakaan?
t. "Pasifistitäti" H
Ei ne elä, R ampui ne kaikki! Ja pyssy oli isoveljen, eli saatat olla epäilyksenalainen...
Lähetä kommentti