Intiassa elamankoulu saa aivan uusia merkityksia. Perheessa, jossa asustelen, on 8-vuotias tytto. Viitena paivana viikossa on koulua 9.15-15.30. Taman lisaksi tytolla kay joka aamu ja joskus myos iltaisin kotiopettaja, ja kun kotiope on haipynyt, isa opettaa tyttoa viela iltaisin. Eivatka viikonloputkaan ole vapaat, vaan lauantaisin kay kotiope ja sunnuntaisin isa opettaa taas.
Suomalaisin silmin tallainen koulutusfetissi nayttaa koko lailla oudolta. 8-vuotiaalla lapsella ei ole kavereita eika harrastuksia eika ylipaansa juuri lainkaan vapaa-aikaa. Kaytannossa liki koko hereillaoloaika kaytetaan opiskeluun. (OK, pelkastaan kielista tulee jo aika paljon: tytto opiskelee paikallista kielta eli malajalamia, hindia seka englantia)
Toisaalta koulutus on taalla ehdoton edellytys, mikali haluaa paasta elamassaan vihrealle oksalle. Intiassa tyottomyys on aika suuri ongelma, ja kun porukkaa on paljon, vain parhaat paasee hyviin kouluihin ja jarkeville palkoille.
Laakari, insinoori ja liikemies tuntuvat olevan halutuimpia ammatteja. "Kotiperheessani" kaikki ovat esimerkiksi laakareita: isa, aiti ja kolme lasta, ja kahden lapsen puolisotkin kaupan paalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti