Vierailtiin paikallisessa kirjastossa, Thiruvananthapuramin State Central Libary oli paikan nimi (se ei suinkaan ollut siis mikaan pikkukirjasto, vaan osavaltion suurin). Pytinki hakkaa 6-0 minka tahansa suomalaisen kulttuurilaitoksen ulkoasullaan. Se mita seinien sisalta loytyy, on sitten toinen juttu. En saanut lupaa ottaa valokuvia kirjastossa sisalta, vahinko vain, joten taytyy tyytya sanalliseen kuvaukseen taas kerran.
Lastenosasto oli sanalla sanoen surkea. Kirjat oli nakeltu hyllyyn vahan mitenkuten, niita oli todella vahan, ja ne olivat resuisessa kunnossa. Luokitus oli alkeellinen, eika kirjojen selkamyksissa ollut mitaan, mista olisi voinut paatella, mista kirjasta oli kyse.
Sama mystisyys jatkui aikuisten puolella. Kirjavalikoima oli lastenosastoa parempi (tai ainakin suurempi), mutta edelleenkaan kirjojen selat olivat vailla mitaan vinkkeja kirjan sisallosta. Luokitus oli ylimalkainen, mutta parempi kuin lasten puolella. Vanhat kunnon korttiluettelot olivat voimissaan, ja lainattavat kirjat leimattiin kasin.
Kirjastossa oli kuitenkin kylttien perusteella kaynnissa RFID-projekti, ja muutama erittain nykyaikaisen nakoinen lainausautomaattikin loytyi - eli jossakin mielessa kirjasto oli tekniikaltaan useita suomalaisia kirjastoja edella, vaikka toisissa asioissa se olikin todella kivikautinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti