Ei taalla mitaan huvipuistoja tarvita. Riittaa kun loikkaa kadunkulmasta liikenteeseen. Hurukyytia on luvassa, oli liikkeella sitten jalan, autolla tai autoriksalla.
Viimeisin kapistus on huvipuistomielessa hauskin: vauhti on melkoinen, heppoinen kottero hypahtelee oivallisesti huonokuntoisten teiden montuissa, tuuli saa silmat vettymaan. Ja jannitysta riittaa! Ehtiiko riksa okyauton alta? Liiskaako tuo vaaraa kaistaa vastaan tuleva bussi meidat vai ehka tuon uhkarohkean skootteristin, joka juuri lahti ohittamaan meita? Tuleeko nurkan takaa joku vai ei?
Autoriksa muistuttaa huvipuistovempeletta ulkoasultaankin, silla se on pieni, peltinen, pyoreahko ja usein taalla pain mustakeltainen, kuin ponakka mehilainen.
Paikallisen mukaan liikenteessa on yksi saanto: Ala tapa ketaan. Ja ihmeen hyvin homma toimii. Tieta annetaan, kun joku sita tarvitsee, vaikka keskella tieta vastakkaiseen suuntaan kaantymiseen. Suomalaisella tyylilla tulisi ruumiita alta aikayksikon - meikalandiassahan on tapana, etta saantojen mukaan on minun vuoro, ja minahan ajan, vaikka tulisi hoyryjyra vastaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti