Kodin perustaminen ja sisustaminen Intiassa ei ole ihan kakkupala. Kun hommaa kampan, saa kaytannossa todellakin vain seinat. Kaikki muu pitaa hommata, saataa ja virittaa itse hellasta kylpparin lamminvesivaraajaan. Verhokiskot/ -tangotkin pitaa hankkia itse. Ja tietysti kaikki kaapit ym. ym.
Ja marssipa lansimaalaisena parkana intialaiseen kodintarvikeliikkeeseen. Siinapa saa miettia hetken jos toisen, minkalaista pottia ja pannua mihinkin systeemiin tarvitaan. Chapatipannu ja -lauta, painekattila, muovitolkkeja kaikelle ruokatavaralle (koska muuten marssii oitis rivi otokoita ahmijaisille) juomavesisailio (kaikki juomavesi pitaa keittaa), muuntaja jaakaappia varten, tiskisaippua (jepjep, se on tosiaan sellainen saippuamainen viritys), terasastioita (taalla ei tosiaan kayteta juurikaan lasi- tai posliiniastioita, vaan juuri terasta)...
Ja jos haluat hoitaa lasta hankalasti, muuta Intiaan! Valmisruokia ei ole ja kertakayttovaipat ovat torkyhintaisia (ja kestovaipat falskaa). Vaunut ovat lahinna suuri ihmeellisyys, turvaistuimista nyt puhumattakaan. Juuri missaan julkisilla paikoilla ei ole mitaan vaipanvaihtohuoneita (hyva jos julkinen vessa, joka sekin on ubertorkyinen). Lastensankyja on todella hankala loytaa (lastensankyna toimii yleensa kattoon viritetty lakana, jossa lapsi on kapalomaisena kaarona), aidinmaidonkorviketta joutuu jahtaamaan kuin suurtakin aarretta (ja se on tietysti superrasvaista). Ja jos lapsille on jotakin ruokia tai muita tuotteita, niissa on sikana hajusteita tai lisattya sokeria.
Lapsille ei ole juuri tapana antaa leluja (OK, Suomessa vois ehka vahan ottaa mallia :) ja arkkitehtuuri on usein aika lapsivaarallista: marmorilattioita, portaikkoja jne. jne.
Lisaksi kuka tahansa, vaikkapa apteekin tati, voi ruveta arvostelemaan hoitotapojasi, esim. tyyliin "Tuossa kantoliinassa lapsi ei voi kunnolla hengittaa."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti