Äänenavausta

Minäkin täällä. Jotenkin friikki olo, mietin jokaista sanaa viisi minuuttia. Mitä uskaltaa kirjoittaa nettiin ja miten? Ihan kuin sillä nyt olisi mitään väliä! Mutta oma kirjoitusääneni on kyllä tyystin hukassa. Gradun jälkeen olen sepustellut lähinnä sähköpostia. "Mitä kuuluu. Mulle ei ihmeempiä. Töitä ja silleen." Niin. Tietysti olen kirjoittanut työhön liittyviä juttuja, muistioita esimerkiksi. "Käytiin keskustelua aiheesta x, ja päätettiin, ettei päätetä mitään, vaan päätetään milloin asiasta päätetään, ehkä."

Jos kirjoittamispuoli on jumissa, niin sitä samaa on voinut sanoa kyllä tuosta lukemisosastostakin. Eli jos (ja kun) Kirjat|Nyt -lista ei muutu mihinkään seuraavaan puoleen vuoteen, olen edelleen lukulaman pauloissa.

Tuosta Orhan Pamukin Lumesta ei kyllä ehkä tule mitään. Olen yrittänyt käynnistää sen lukemista vaikka miten kauan, mutta ei toimi, ei. Riikka Pelon Taivaankantajassakaan en ole päässyt toista sivua pidemmälle. Olen tuominnut sen ruikutusproosaksi (=voi kuinka elämä onkaan niin vaikeaa ja epäoikeudenmukaista, yhyy), mikä vaikeuttaa etenemistä... Ehkä yritän silti lukea eteenpäin? Atwoodin Oryx ja Crake vaikuttaa lupaavalta. En kyllä ole vielä törmännyt yhteenkään Atwoodin kirjaan mistä EN pitäisi. Ja Helene on uusin aloitukseni, siitä en vielä osaa sanoa mitään.

Kuuntelen Rubikin levyä Bad conscience patrol. Artturi Tairan ääni on jumalainen. Mahtavaa että sitä voi kuunnella nykyään peräti levyltä! Kyseistä ääntä löytyy nimittäin myös vaatehuoneestani räkäiseltä kopionkopiodemokasetilta vuodelta -97 (?) Bändin nimi oli Moby Dick Meltdown. Oi niitä lukioaikoja...

Noin. Nyt on saatu pää auki, niin väkivaltaiselta kuin se kuulostaakin. Katsotaan mitä tästä seuraa!