sunnuntai 20. tammikuuta 2008

Paljon pitää kokea

Oma elämänpiiri on väistämättä rajallinen. Paljon on asioita, joista ei ymmärrä tuon taivaallista; paljon on todellisuuksia, joista ei ole ehtinyt hankkia omakohtaista kokemusta. Onneksi kaikkea ei tarvitsekaan kokea itse, kun on ystävä/tuttava/perheenjäsen, joka...

... on ollut rauhanturvaajana Kosovossa
... on töissä vankimielisairaalan suljetulla osastolla
... on töissä irlantilaisessa sairaalassa leikkaussalihoitajana
... on saanut lapsen/ odottaa lasta
... asuu Yhdysvalloissa, mutta onkin nyt Intiassa
... on munkkina Kyproksella
... toimii tutkijana USA:ssa
... remontoi rintamamiestaloa/ kaksiota
... tekee työkseen kuvia ja tarinoita
... on kirjoittanut kirjoja
... on päättänyt tehdä elämälleen jotakin, vaikkei oikein vielä tiedä mitä
... on ollut töissä postissa/ ruokatavarakaupassa/ puutarhalla/Hesburgerilla/...
... työskentelee jossakin rahafirmassa ja opiskelee samalla solubiologiaa
... on loputtoman kiinnostunut magiasta, okkultismista ja muusta mystisestä
... on virtuoosi käsitöissä

Listaa voisi jatkaa vielä ties kuinka pitkälle. Kaikki nämä (ja monet muut) ihmiset laajentavat maailmaani omilla tavoillaan, joskus yllättäviinkin suuntiin. Jännittävää!

perjantai 11. tammikuuta 2008

Jumppaa taikka kuole

Torstai: Rasvanpoltto
Perjantai: Kiinteytys
Tiistai: Body pump
Keskiviikko: Pilates
Torstai: Rasvanpoltto
Perjantai: Kiinteytys

Eijeijei, en ole tehnyt mitään löysäpäisiä uudenvuoden lupauksia paremmasta fyysisestä ihmisyydestä. Itse asiassa olen ruumiillisesti koko lailla tohjona kuluneen viikon vuoksi. Sen siitä saa kun ensin käy harvakseltaan joogassa ja vielä harvemmin jumpassa ja lisäksi joululöllöilee muutaman viikon vailla mitään liikuntoa.

Jumppakierteen syynä ei ole lupaus, vaan kuolemansynti. Nimittäin itaruus. Jumppakortti vanheni tänään, ja koska siinä oli viime torstaina jäljellä 7 jumppaa, minkäs muuta teit kun jumppasit kuin viimeistä päivää.

Yksi jumppa jäi käyttämättä. Kirpaisee kyllä, mutta en valita :)

lauantai 5. tammikuuta 2008

Kulttuurinen tilinpäätös

Pieni kulttuurinen yhteenveto vuodesta 2007 näkyi hetken aikaa sivun oikeassa laidassa - ensin lukemani kirjat, sitten kuuntelemani levyt viime vuoden maaliskuusta joulukuuhun. Sehän on melkein kokonainen vuosi, mitä yhdestä tammi-helmikuusta.

Kirjalistaltani jäivät kesken Pamukin Lumi, Kilven Alastalon salissa ja Pelon Taivaankantaja. Täysin vailla argumentteja ja epäanalyyttisesti totean, että ne eivät vain jaksaneet kiinnostaa minua etukannesta takakanteen. Tai minulla ei ollut tarpeeksi kärsivällisyyttä lukea niitä. Whatever. Kävelymusiikkia ja Viron historia ovat edelleen kesken, mutta niiden suhteen en ole luovuttanut.

Levylista on lyhyt ja köyhä, eikä siinä varmasti ole merkittynä kaikkea mitä olen vuoden mittaan kuunnellut. Yksi syistä on se, että meillä pauhaavat tavallisesti V:n valinnat, joiden esittäjistä minulla ei usein ole hajuakaan, vaikka musiikki sinänsä olisikin ihan kuunneltavaa, toisinaan jopa miellyttävää. Lisäksi en aina tule merkinneeksi mitä levyä milloinkin on tullut kuunneltua.

Teatterissa kävin männä vuoden aikana neljä kertaa. Näin musikaalin X, jonka nimeä en kerta kaikkiaan muista (kertonee jotakin esityksen koskettavuudesta), sekä lisäksi seuraavat taide-elämykset: Taivas ja maa (työkaverien kanssa), Housut pois (kiitos N ilmaistiketistä!) ja Saituri (kiitos V:n äidille ilmaistiketistä!).

Elokuvia en ole listannut. Mieleen jäi Lieksa (ihanaa epäsuomalaista puolimaagista puolirealismia) ja Shrek 3 (hihii!).

tiistai 18. joulukuuta 2007

Rinsessoita!

Ai kuinka ihana kirja! Philippe Lechermeierin ja Rébecca Dautremerin Kätketyt prinsessat esittelee joukon prinsessoja, joista ei näy helman heilaustakaan sokerihuurteisissa saduissa.

Prinsessa Kata Pultti -parka on tuhottoman kömpelö (murjoo sulhasehdokkaankin pakosalle), prinsessa Voronika pöllii kaiken minkä irti saa, ja prinssissa Suloparta - hmm, nimi kertoo kaiken. Yksi suosikeistani on prinsessa Reto-Riikka, joka "ahmien lukee kaiken mihin törmää: romaaneja, runoja, filosofiaa ja hömppää."

Repikää siitä, Tuhkimo, Lumikki, Ruusunen ja muut.

That's how it goes

Lauantai: Housut pois Kuusankosken teatterissa, jonka jälkeen pikkujouluissa pikkutunneille. Sunnuntai: Kauneimmat joululaulut Käpylän kirkossa. Lauantaina hummataan, sunnuntaina hartaillaan. That's how it goes.

Teatterissa tulee käytyä (liian) vähän. Nyt kävin sitten kahden päivän aikana kaksi kertaa. Asioilla on taipumus kasaantua. That's how it goes 2.

Barbien suihkut ovat loppuneet Suomenmaasta. Näin siinä käy, kun jättää lahjahankinnat viime tinkaan. THIG 3.

Loma lähestyy - iskee flunssa. THIG 4.

maanantai 10. joulukuuta 2007

Huah, huah

"Outside of a dog, a book is a man's best friend. Inside of a dog, it's too dark to read."
— Groucho MARX

lauantai 8. joulukuuta 2007

Meinasin ruveta alkamaan

Ei sitten millään saa aikaiseksi. Siirrettyä valokuvia koneelle. Vietyä rannekelloa tiukulääkäriin. Kirjoitettua joulukortteja. Tiskattua. Ja Niin Edelleen. Miksi toiminnan aloittaminen vaatii joskus niin määrättömästi energiaa? Onko se vain minulle ominainen jumitusluonteenpiirre vai yleisinhimillinen ominaisuus? Onko tämä todellista jumittamista vai pelkästään huonoa keskeneräisyyden sietokykyä?