lauantai 17. lokakuuta 2009

Tilu-lilu

Männä viikolla minulla oli samana päivänä kaksi asiakasta, jotka kesken opetustuokion vastasivat puhelimeensa. Minä siinä sitten leppeästi kiristelin hampaitani ja odottelin, että päästäisiin jatkamaan, oli nimittäin muitakin hommia jonoksi asti.

Kumpikin asiakkaista toki pyysi anteeksi ja taisi laittaa luurin jopa äänettömälle keskeytyksen jälkeen, ja minä tietysti hyvänä asiakaspalvelijana (?) nielin tilanteen ja hymyilin takaisin että eihän tässä mitään. Jäin kuitenkin miettimään mitä olisi tapahtunut, jos itse olisin kesken ohjaussession vastannut työpuhelimeeni tai alkanut naputella toiselle asiakkaalle viestiä. Eihän asiakaspalvelijalle tulisi moinen käytös mieleenkään...

Kaupan kassalla olen joskus todistanut tilannetta, jossa asiakas on paapattanut puhelimeen jotain toista asiaa ja samalla ilmeillyt kassalle, että pankkikortilta kiitos.

Minusta kännyköinti yhtä aikaa asiointitilanteissa on vain ja ainoastaan huonoa käytöstä. Ei kai tässä maailmassa mikään asia ole niin überkiireinen, ettei sen hoitaminen paria minuuttia jaksaisi odottaa? Vastailevatko ihmiset kohta jo lääkärin vastaanotollakin puhelimeen, että sori vaan, hoidan sen muistion ihan just kunhan toi lekuri nyt ensin tutkii mut, ei tässä mitään, syöpää vaan epäilevät.

Tämä taitaa olla vain yksi piirre tästä ajasta. Kommunikointi kaikenmoisten rakkineiden välityksellä menee todellisen kohtaamisen ohitse. Ja sitten ihmetellään että ihmiset voivat pahoin.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Työmaamuutto, osa 3

Nyt on muutto tehty, kirjat ja lehdet hyllyssä, ja ovet avattu asiakkaille. Hallelujah! Loppujen lopuksi kaikki kääntyi parhain päin, vaikkakin mutkitellen. Pihassa tosin pyörii pari orpoa lavaa, lattiassa on reikiä, ja kyltitys on A4-tasolla, mutta päälinjat alkavat olla kunnossa toimistorutiineja myöten.

Vielä yksi muutto-ohje: Kun kaikki on kunnossa, pitäkää muuttoporukalle omat kakku- ja kahvikemut. Älkääkä säästelkö kiitoksia missään käänteessä. Älkääkä arvostelko tilapäisratkaisuja.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Työmaamuuttoa, osa 2

Jos tosiaan päädytte muuttamaan työmaatanne, olkaa viisaampia kuin eräät.

1) Muuttovastaava.
Kaikenlaista tuskaa ja ahdistusta vähentää huomattavasti, jos muutolle on etukäteen nimetty yksi vastuuhenkilö, jolla on kaikki langat käsissään. Ao. henkilön ei tarvitse tehdä kaikkea itse, vaan hänellä on hyvä olla myös valta delegoida hommia. Ja tämä valta pitää tehdä kaikille tiettäväksi. Kyseisen henkilön virkatöitä voisi karsia/ delegoida muualle ainakin muutamaksi hektisimmäksi viikoksi. P-mäisin versio on se, että jonkun on vain otettava vastuu, kun se ei kenellekään muullekaan kelpaa. Tästä tulee turhaa närää ja kärinää.

2) Yhteistyö ja viestintä yksikköjen välillä.
Pyytäkää, että tietohallinnon pomo ja kiinteistöasioiden pomo nimeäisivät muutosta vastaavat tietohallinnon henkilön ja vahtimestarin, joihin tuo yksi muuttovastaava voi olla yhteydessä. Näin vältytään kymmeniltä puheluilta ja enminämitääntiedä ja eitäämullekuulu -kommenteilta. Ja hyvällä tuurilla saadaan kirjastoon hoidettua ajoissa ne tietokoneet, mitä sinne oli suunniteltu, ja oikeanlaiset muuttoautot oikeina päivinä oikeaan paikkaan.

3) Muuttopalaverit.
Pitäkää etukäteen riittävästi muuttopalavereita, joissa muuttovastaava johtaa puhetta. Ainakin joissakin palavereissa on hyvä olla mukana vahtimestarien ja tietohallinnon edustajat. Älkää kasatko liikaa asioita samaan palaveriin. Käykää palaverissa läpi vain ne asiat, jotka koskevat kaikkia palaveriin tulijoita. Jos on tarkoitus puhua pakkausjärjestyksestä ja muuttoaikataulusta vahtimestarien kanssa, älkää alkako mäkättää sossutilaan tulevista tarjottimista. Puheenjohtaja todella johtaa puhetta, eli estää turhiin lillukanvarsiin takertumisen.

4) Työnjako.
Työnjako on hyvä puhua auki. Se, joka selvittää kuka menee minäkin päivänä mihinkin tai millainen ohje hyllyttäjille tehdään, ei sillä sekunnilla ehdi raahaamaan lamppua laatikkoon, mutta ei siitä huolimatta suinkaan laiskottele.

5) Ymmärrystä, ymmärrystä, ymmärrystä.
Muutto on aina vähintään pieni stressi. Kaikkien pitäisi ottaa hommasta vastuu, ja yrittää pitää pahimmat mölyt mahassaan. Sen sijaan, että etsitään syyllisiä jonkun mentyä pieleen, pitäisi keskittyä ao. ongelman ratkaisuun.

Toisinkin voi tietysti tehdä, eli jättää vastuut jakamatta ja olla johtamatta koko hommaa. Siinä on vain se riski, ettei muuton jälkeen enää ole kukaan järjissään/ puheväleissä. Varsinkin jos asiaa ei pureta millään lailla.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Työmaamuuttoa, osa 1

Älkää vain koskaan joutuko muuttamaan kolmea kirjastoa yhteen tilaan! 30 000 opusta, x vuosikertaa lehtiä ynnä erinäinen pino muuta roinaa pitäisi pakata ja purkaa parissa viikossa.

Pakkausta ei ole vielä edes aloitettu, mutta säätäminen menee pian jo ylikierroksilla. Hyvin suunniteltu = puoliksi tehty? Tjaa-a. Tässä tapauksessa yhtälö on pikemminkin paljon suunniteltu = mitään ei ole tehty. Tai no, kaikenlaista pohjustavaa on kyllä hommattu kuin viimeistä päivää, esim. mittailtu ovien leveyksiä, tilattu muuttolaatikoita, roikuttu tietohallinnon lahkeissa ja hihansuissa (onko meille edes tilattu mitään koneita sinne kirjastoon, hei??), hankittu varustusta omaa sossutilaamme varten (kukas muu ne kaupasta valkkaisi kuin me itse...), ja tietysti on pähkäilty pakkaus- ja purkujärjestyksiä ynnä hyllylogiikkaa, laskettu hyllymetrejä, mietitty kalustusta ja luoja ties mitä verhojen väritystä.

Erinäisten perhosvaikutusten vuoksi muuttoajankohtakin on paras mahdollinen, eli lukukauden alku, jolloin on x muutakin duunia pöydänkulmalla. Muuttohan hoituu näin kätevästi kirjaston porukalla otona, muutaman opiskelijaorjan ja vahtimestarien avustamana.

Mutta ei älinä auta. Näemmä.

maanantai 24. elokuuta 2009

Näin on ja näin pysyy

Vanhat tavat jököttävät syvemmällä kuin voikukka nurmessa, Mikä Taas Kerran On Todistettu.

Esimerkki toimistosta X: Eräästä lomakkeesta oli poistettu yksi tarpeettomana pidetty kohta. Heti kun uudet lomakkeet tulivat käyttöön, tuli työntekijä Nimetön luokseni kerrassaan pöyristyneenä. MISSÄ on tuo kadonnut lomakkeen kohta? Minä siihen, että mihinkäs sitä kadonneen kohdan tietoa oikeastaan tarvittiin? Työntekijä Nimetön tuijotti minua silmät lautasina. En minä tiedä, mutta kun se on siinä aina ollut, oli vastaus.

Kuinkahan paljon turhaa työtä ja älyttömyyttä ihmiset (minä mukaan lukien) tekevätkään vain sen nimissä, että näin on aina tehty?

torstai 20. elokuuta 2009

elin tie

Työmaan printteri äityi kaunopuheiseksi. Otsikot olivat paikoillaan, mutta leipätekstin kirjaimista masiina massutteli puolet kitaansa. Lopputulos oli sen verran hersyvä, etten mennyt potkimaan rakkinetta korjauskuntoon. Tässä muutama rivi:

saat o oolettaa

os l t rto tieto annasta oo lesta t s. ir an arti elin tie ot tta et lin i
o ote stiin, niin... l l
arvitaan o

eht v t o l t soh el ittain - ala t soh eet a erissa s ostiosoite
a sano en h ist inen
si ha sana ei aina riit vaa aan aihetta a sano a voi h ist , a

oole ani aatio

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Eloa

Viime aikoina on Ieva harrastanut elämistä oikeassa maailmassa. Ihanainen elokuu on innoittanut muun muassa mustikkajahtiin ja herukkaurakointiin. Lopputulos: piti hommata pakastin. Pakkaseen on päätynyt myös nivaska papuja työystävä Loukun puutarhasta. Ja pullia anoppilasta. Ja kohta saadaan lisää herukoita serkkulasta. Ja vielä puolukoita jajajajajaja... Elonkorjuuaika, achhhhh!

Koin taannoin äkillisen Tartto-kaipuun. Vähältä piti, etten tilannut menolippua saman tien. Joinakin aikoina on elänyt jotenkin enemmän. Tiiviisti. Lyhyessä ajassa kokee niin paljon, ettei samaan intensiteettiin pääse hiljaisempina aikoina tyyliin viidessä vuodessakaan... No jaa, tämä oli aika tyypillinen nostalgiatrippi, joka hiipui hetken kuluttua. Elo se on täälläkin.