Sammakonlehtiä

Olen nettipaastonnut melkein kolme viikkoa viimeisen kuukauden aikana muutamia naamakirjaan lipsahteluja lukuunottamatta. Poissaolo verkosta on ollut aika ihanaa, vaikka netissä välillä onkin viihtyisää.

Reaalimaailmassa vaelsin Norjassa (ja seisoin päälläni tunturissa), olin siskoni kaasona, tapasin sukulaisia, lauloin Piippolan vaarilla oli taloa ja söin lettuja mökillä kaatosateessa (ja kävin soutelemassa, ja siskontyttö näki taas sammakonlehtiä eli ulpukanlehtiä), juttelin kouluaikojeni hyvän ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt - öö - seitsemään vuoteen (!) , pesin mattoja, harvensin porkkanapenkin, ajoin ruohoa, kävin iltauinnilla, säilöin mansikoita ja joogasin.

Jaksaisin tällaista elämää helposti vielä toisetkin neljä viikkoa.

Aikaiset aamuherätykset ovat muuten mahtavia. Päivä tuntuu niiiiiiiiiin pitkältä, kun kello soi viideltä. Ja kaupunki on fantastisen hiljainen, kun siellä tallailee puoli kuuden tienoolla. Suosittelen.