Työmatka

Piti päästä perjantaina naapurikaupunkiin. Piti esittelemäni tietyllä kellonlyömälle arvoisalle vierasjoukolle yhtä yksikköämme.

Vaan kuinkas sattuikaan, junavuoro olikin peruttu. Syytä en ehtinyt selvittää, lieneekö ollut jäässä juna vai jarrut vai kuljettajan ohjauskäsi. Soittelin ensin sinne tänne kyydin toivossa, sitten ilmoittaakseni, etten ehkä pääsekään paikalle.

Mutta veeärräpä polkaisi tilalle korvaavan bussivuoron! Vain kymmenisen minuuttia junan lähtöajan jälkeen lähdettiin laiturista, ja kyytiläiset ehtivät jo vähän myhäilläkin, että selvittiinpäs. Kunnes kävi ilmi, että bussin oli tarkoitus kiertää junavuoron asemien kautta.

Ei kai siinäkään vielä mitään (myöhästyminen olisi joka tapauksessa ollut taattu), mutta a) bussikuski ei tasan tiennyt yhdenkään reitillä olevan RAUTATIEaseman sijaintia - kyllä hän bussiassat tiesi, mutta että rautatieasemat... ja että b) myöskään mukaan pikakomennuksella lykätty konnarikaan ei tasan tiennyt maantiereittejä, kun oli kotoisin muualta.

Ensimmäisellä väliasemalla siis etsittiin rautatieasemaa 20 minuuttia (yrittäkääpä käännähdellä bussilla sulavasti pikkuisessa suomalaistaajamassa...!). Kukaan matkustajistakaan ei sen sijaintia osannut neuvoa. Tien varressa lapioi lunta pelastava enkeli: kunnan mies keltaisessa liivissään. Bussikuski painoi jarrua, ja konnari kurkkasi ovesta ja kysyi tietä asemalle. Mitä lie mies ajatellut bussista, jonka konduktööri (!?) kysyy rautatieasemaa, mutta neuvoi tien ja perillekin löydettiin.

Ketään ei asemalla enää odotellut, ja ilmeisesti konnari sai johonkin kotkanpesään soitettuaan armahduksen kiertämisestä kaikilla seisakkeilla, joten loppumatkasta pysähdyttiin vain niissä paikoissa, johon joku kyytiläinen oli jäämässä. Kukin meni vuorollaan neuvomaan reittiä seisakkeiden läheisyyteen.

Olin työmaalla perillä vain reilu puoli tuntia myöhässä, ja ehdin tavata vieraat ja pitää esittelyni mainiosti. Ja paluumatkakyydinkin sain heiltä - minibussissa jota oli tuunattu mm. polkupyörän tarakoilta tutuin mustekaloin (kattoikkuna pysyi niillä kiinni). Varmemmalta menopeliltä se silti tuntui kuin veeär.