Se liekkiin leimahtaa

Meinasi käry käydä jouluna.

Ensiksi vaaravyöhykkeellä olivat koiran mahakarvat. Piski pomppasi pöydälle jahtaamaan luvatta ole-kunnolla -lahjusnakkia, joka tuoksui viettelevästi kynttilän tuolla puolen. Lusku sai kyytiä pöydältä, eikä vahingoittunut. Mutta ei tainnut saada nakkiaankaan...

Seuraavaksi leimahti lämmitin. Kotopuoleni toisella hotelli Helpotuksella on taipumus jämähtää jäähän, kun mittari laskee parinkymmenen paremmalle puolelle. Vanha kunnon lämpölaite on vuosien varrella urakoinut sen verran, että suostuu nykyisin toimimaan vain nurin päin käännettynä. Masiina oli siirretty hetkeksi olohuoneen pöydälle (jostain syystä edelleenkin töpseli seinässä), ja HUM, se leiskahti liekkiin. Isän nopea reaktiokyky pelasti koivupöydän jäljiltä ja talon tulelta.

Kolmas kärähdys vaani takaterassilla. Sinne laitettiin aattona jäälyhdyn sisälle kynttilä - puupenkin päälle. Kun kaikki olivat syöneet itsensä tainnoksiin ja lahjatkin oli jo jaettu, hoksasi T, että mikäs siellä takapihalle liekkiä lyö - no se penkki-pahus, jota nakertamaan oli kynttilä sulattanut tiensä! T:llä oli onneksi vielä sen verran virtaa, että kävi oitis nakkaamassa lunta perään, jolloin palonalku tyssäsi kerrassaan. Allekirjoittanut sen sijaan totesi vain tylsästi mahansa vierestä että jaa, vai palaa siellä, vastahan se on kolmas kerta tänä jouluna.