tiistai 15. huhtikuuta 2008

Maa kutsuu

Miksi ihmeessä juuri se opetus, jota suunnittelee kuin Iisakin kirkkoa ja jonka olisi erityisen tärkeää onnistua hyvin, menee mönkään? Ei nyt ihan päin honkia, mutta ainakin pikkuisen pusikkoon. Ainakaan luokassa ei ollut sellaista riemua ja ilotulittelua, mitä olisi PITÄNYT olla! Miksi juuri tänään olin puiseva ja epäselko? Why, oh why?

Mutta Hannu Mäkelän Syksy Venetsiassa on joistakin ärsyttävistä kielellisistä maneereista huolimatta... loistava? (En keksi tähän hätään parempaa adjektiivia) Matkustustapa se on tämäkin. Seuraavaksi taidan käydä sen toisen Hannun Canal Granden kimppuun.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Parla inglese?

Helsinki - Amsterdam - Bologna - Venetsia - Bologna - Amsterdam - Helsinki:

Kaksi päivää lastenkirjamessuilla. Ranskan ja Italian osastot olivat täysin lyömättömiä, hienoja kuvituksia oli myös Argentiinalla, Meksikolla, Tshekillä ja Japanilla. Angloamerikka lähinnä haukotutti - niin muovista, niin disneytä. Ehkä aarteet hukkuivat glitterin joukkoon? Tuolta linkkilistalta viestin lopussa löytyy muutamia herkkupaloja.

Bologna oli viehko ja selvästi yliopistokaupunki: joka kulmassa oli kirjakauppoja. Tosin joka kulmassa oli myös kenkäkauppoja vaateliikkeistä puhumattakaan (tai jäätelöbaareista, mutta niistä myöhemmin lisää). Italialaiset panostavat estetiikkaan hiukan toisella tavalla, oli kyse sitten arkkitehtuurista tai ulkoasusta.

Sí sí. Siinäpä useimmiten kuultu hokema ainakin meikäläisten suusta. Juuri muuhun kun ei kielitaito venynyt... Parla inglese? oli myös kovassa kurssissa, joskaan useimmat eivät puhuneet englantia.

Sanakirjan kanssa ostettiin siis sekä francobolloja että due bigletti per Venezia, per favore (en vastaa oikeakielisyydestä...) - ja toivottiin, ettei kukaan vain kysy mitään yllättävää vastaan :) Ravintolassa tavattiin italiankielistä menyytä samaten sanakirjan kanssa. No problemo! Perfetto! Va bene!

Vastaanoton Giovannin kanssa kommunikoitiin lisäksi piirtäen ja huitoen, ja saatiin ihme kyllä asiat hoidettua kuten pitikin. G lahjoitti meille viimeiseksi illaksi kuohuviinipullonkin, tehtiin ilmeisesti vaikutus :) (Ellei se sitten ole talon tapa lahjoa ihmiset tulemaan uudelleen)

Bolognassa päästiin todistamaan aborttilakia vastustavien/ kannattavien mielenosoitusta. Uteliaina mentiin tietysti tutkailemaan mitä keskusaukiolla tapahtuu, kun möly käy ja ihmiset vellovat. Uteliaisuus meinasi kostautua: kesken kaiken väkijoukko alkoi juoksennella, ja kappas, tuossahan heiluu mellakkapoliisi pamppuineen parin metrin päässä - pitäiskö tästä häipyä ennen kuin päästään italialaiseen putkaan hokemaan non parlo italiano?

Italialainen järjestys teki meihin vaikutuksen eräässä ravintolassa. Kymmenkunta keski-ikäistä miestarjoilijaa porhalsi ympäriinsä essut paukkuen (ravintola oli umpitäynnä). Tarjoilu oli perin sotilaallisen täsmällistä. Juuri kun oltiin ehditty aloitella ateriaamme, neniemme eteen syöksähti juustolautanen ja essuheikki kiljaisi enemmän käskevästi kuin kysyvästi: PARMESAN! Meikät tietysti että sí sí. Sama juttu kävi jälkiruoan kanssa, pakkohan se on dolcea ottaa kun menu lätkähtää pöytään kehotuksen kera.

Toisessa ravintolassa homma toimikin sitten ihan päin vastoin, hidasta palvelua, suunnatonta sekoilua, vääriä ruokia. Hartaan laskusta riitelyn jälkeen (onneksi likaisen työn hoitivat porukan muut jäsenet) luikittiin kadulle pikavauhtia, koska rahakasassa ei ollut ihan sitä summaa kuin laskussa luki korjauksen jälkeen... (= koska edelleen oltiin sitä mieltä että meitä oli vedätetty)

Mutta se jäätelö! Gelaterioita kaikkialla! Viimeisenä päivänä osuttiin Gianni Gelateria -nimiseen paikkaan, jossa oli takuulla 20 erilaista jäätelölajia. Sen päivän annokseni käsitti mm. jäätelöä nimeltä Titanic (ainakin valkosuklaata - muita makuja en enää muista) Ja se pistaasijäätelö...

Venetsiassa ehdittiin olla vain yksi päivä: ajeltiin vaporettolla Canal Grande edestakaisin, pysähdyttiin San Marcon aukiolla ja harhailtiin kujilla. Niska oli nyrjähtää kaikkea sitä kauneutta äimistellessä. Veden väri oli ehkä suurin yllätys - vaalean turkoosi, jotenkin puhtaan oloinen, varsinkin kun lähestyttiin Lidoa ja merta. Bologna, vaikka viehättävä onkin, näytti jotenkin lattealta Venetsian jälkeen. Ja kuulosti mölyisältä.

Delphine Durand
Juan Gedovius
Aurelia Fronty
Maxi Luchini
Isol
Cristiana Cerretti
Maurizio A. C. Quarello
Stephen Mackey

Italian ihmeitä

Mihin menee bussi, jonka pysäkillä lukee navetta?
Mikä on enologian tutkimuskohde?
Mikä eläin ääntelee kero-kero?
Mitä on juotu luostarissa vitriinissä olevasta pikarista, jonka esittelytekstissä lukee pisside?

Navetta = lentokenttäbussi
Enologia = viinitiede
Kero-kero = sammakon ääni japaniksi
Pisside = ?

Haluan takaisin Italiaan, lämpöön ja aurinkoon. Ja etenkin Venetsiaan. Se ei edes haissut, vielä.

lauantai 22. maaliskuuta 2008

Maksa-allas

Selvisi ainakin osittain, miksi Liverpoolin nimi on mitä on. Satama-altaat olivat aika ristiriitainen kokemus. Keskiviikkoiltana yhtä hempeää vaaleanpunaista ja siniharmaata auringonlaskun aikaan - ja torstaina pelkkää harmaanruskeaa raivoa, joka pyrki järjettömän tuulen voimistamana ohikulkijan kinttuun kiinni. Odottelin rannalla Beatles-museon avautumista ypöyksin, koska ilmeisesti järjissään oleva Liverpudlian välttelee kyseistä seutua moisella säällä. Ja turistit myös.

Se maksa sitten. Ehkä asialla on jotakin tekemistä seudun yleisimmän (historiallisen) rakennusmateriaalin eli punatiilen kanssa. Satama-alueen punatiilimuurissa ainakin oli kaikkia mahdollisia oranssin, punaisen, punaruskean ja violetin sävyjä, joku niistä varmaan on maksankin värinen. Mene ja tiedä. Wikipedia ei ainakaan tiedä :)

Josta saankin hyvän aasinsillan LILAC 2008 konferenssiin, ja sen mieleenpainuvimpaan pääpuhuja Tara Brabazoniin, joka kritisoi Wikipedian ja Googlen ylivaltaa tiedon maailmassa. Esitystä on mahdotonta kuvailla pelkin sanoin, mutta jotakin kertonee se, että mrs. Brabazon soitti esimerkiksi Tähtien sodan tunnaria, karjahteli kuin leijona, näytti sarjakuvia, ja esitti rinnastuksena Wikipedian hyödyllisyydestä tieteellisen tiedon lähteenä että kah, Elviksestä on vaikka kuinka pitkä artikkeli, mutta Karl Marxista vain muutama rivi.

Osallistuin kiintoisaan workshopiin, jossa vertailtiin Wikipediaa projektiin nimeltä Citizendium. Jälkimmäisen idea on sama kuin Wikipediassa, mutta tiedontuottajat ovat asiantuntijoita. Tosin C on toistaiseksi aika Jenkkilä-painotteinen, ja hiukan arveluttaa tietysti se, ketkä siellä saattavat esiintyä "asiantuntijoina..."

Mitäs muuta Liverpoolissa? Bussikuski eksyi matkalla Manchesteristä Liverpooliin, ja kyseli vastaantulijoilta tietä. Skippasin perinneruoka scousen (jonkin sortin lihapata), vaikka sitä pubissa kovasti mainostettiin. Narsissit rehottivat hulluna kaikilla pientareilla, vaikka muuten olikin koleaa. Lasipalatseja, historiallisia pömpeleitä, sivukujien rähjäisyyttä, rakennustelineitä. Tuntitolkulla esitelmiä, workshopeja, puheita. Hotellihuoneesta häipyi kesken kaiken yksi pöytä (ilmeisesti sitä tarvittiin kipeämmin jossakin toisaalla). Uusia tuttavuuksia Ruotsista, Norjasta, Australiasta, Britanniasta - ja Suomesta. On se kun pitää aina lähteä maalimaan ääriin tapaamaan suomalaisia... Onneksi vältin kumminkin pahemman finskijumituksen :)

torstai 13. maaliskuuta 2008

Kärsi, kärsi - kirkkaamman kruunun saat

Siivoaminen on kivaa sitten kun se on ohi. V & minä inhoamme molemmat tätä silloin tällöin välttämätöntä puuhaa yli ymmärryksen. Tästä seuraa, ettei meillä ole siivouspäiviä kovinkaan usein, mistä seuraa edelleen, että sitten kun siivouspäivä koittaa, sitä siivottavaa piisaa...

Laumallinen villakoiria on tänään päätynyt imurin mylvivään kitaan; erinäiset siivousliinat saivat herkutella hulppealla tahrakimaralla ; ja ojjjj sitä ryönän määrää, joka ruokki puhtoista hankea matoista erkaantuessaan! V & minä vaelsimme tämän kaiken keskellä sen näköisinä, että jos käynnissä olisivat Mister ja Miss Hapannaaman etsinnöt, voittajista ei olisi epäilystäkään.

Mutta nyt on pöly laskeutunut asuntomme yltä, ja kohta seuraa ansaittu nautinto: V teki superhyviä herkkukarkkeja, joita suunnittelen meneväni mässäämään jahka karistan nettisyöverin tomut näpeistäni.

tiistai 4. maaliskuuta 2008

Havaintoja töllöttömyydestä, osa 1.

Muutama päivä ilman telkkaria - ei järisyttäviä kokemuksia. Ajan perjantaista sunnuntaihin vietin autuaana teeveettömässä tilassa. Sunnuntaina kotiin tullessani tarkastin tilanteen. Lumisadetta kanavilla 1-6.

Menin nukkumaan sunnuntai-iltana klo 8, mutta sillä seikalla ei ollut mitään tekemistä television kanssa. Todennäköisesti univelkaisuus johtui puoleen yöhön venyneestä lauantai-illasta Kuopio-cityn pahamaineisessa Neulamäessä M:n & L:n luona sekä seuranneesta sunnuntaiaamusta, jolloin siskonpoijjan upouusi kännykkä räyhähti herätyksineen klo 7, minkä jälkeen leikkipuhelin alkoi soittaa nonstoppina piippolanvaarillaoliitaloo, minkä jälkeen 1-vuotias alkoi kiljua innoissaan, minkä jälkeen 8-vuotias & 3-vuotias alkoivat ravata oven suussa, eli yhteensä: hyvästi unimaa.

Valmistimme M & L:n tykönä kollektiivituomisista kiintoisia pizzoja: 1) Suht normaali: kebab-liha, ananas, taco-kastike, yrttituorejuusto, pinjansiemenet 2) Hiukan friikki: kinkku, kuivahedelmäsekoitus, kapris, pinjansiemenet ja 3) Jämä: kebab-liha, kinkku, sekahedelmät mehussa (ananas, papaija), yrttituorejuusto. Lisäksi pelasimme outoa sanapeliä sekä mafiosoa. Vaikka M & L omistavat telkun, sitä ei edes avattu.

Maanantaina palasin töistä puoli kahdeksan maissa illalla. Luin sanomalehden ja Pirkan, ja aloitin Trendiä. Tiistaina eli tänään tulin jumpasta seitsemän maissa: pesin pyykkiä, laitoin ruokaa, luin aamulla kesken jääneen sanomalehden sekä toisen sanomalehden, roikun nyt netissä ja kohta luen lisää Trendiä.

Yhteenveto tähän mennessä: sosiaalinen toiminta, kotityöt (!) sekä muu media ovat vallanneet tv:n paikan. Aika ei tunnu lisääntyneen. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että tv-ohjelmia on ruton paljon kaikissa lehdissä - ja luen niitä edelleen... Kello on puoli yhdeksän, mutta en koe vieroitusoireita. Näinkö helppoa tämä on?

tiistai 26. helmikuuta 2008

Kolme yötä

... on siihen, että loppuu töllön tuijotus meidän huushollissa. Himppuista haikeutta on havaittavissa: eilen oli viimeinen Huippumalli haussa, huomenna viimeinen Greyn anatomia, torstaina viimeiset puoli yhdeksän uutiset... (koska perjantaista alkaen olen pohjoisessa) Kummasti sitä ehdollistuu.