Parla inglese?

Helsinki - Amsterdam - Bologna - Venetsia - Bologna - Amsterdam - Helsinki:

Kaksi päivää lastenkirjamessuilla. Ranskan ja Italian osastot olivat täysin lyömättömiä, hienoja kuvituksia oli myös Argentiinalla, Meksikolla, Tshekillä ja Japanilla. Angloamerikka lähinnä haukotutti - niin muovista, niin disneytä. Ehkä aarteet hukkuivat glitterin joukkoon? Tuolta linkkilistalta viestin lopussa löytyy muutamia herkkupaloja.

Bologna oli viehko ja selvästi yliopistokaupunki: joka kulmassa oli kirjakauppoja. Tosin joka kulmassa oli myös kenkäkauppoja vaateliikkeistä puhumattakaan (tai jäätelöbaareista, mutta niistä myöhemmin lisää). Italialaiset panostavat estetiikkaan hiukan toisella tavalla, oli kyse sitten arkkitehtuurista tai ulkoasusta.

Sí sí. Siinäpä useimmiten kuultu hokema ainakin meikäläisten suusta. Juuri muuhun kun ei kielitaito venynyt... Parla inglese? oli myös kovassa kurssissa, joskaan useimmat eivät puhuneet englantia.

Sanakirjan kanssa ostettiin siis sekä francobolloja että due bigletti per Venezia, per favore (en vastaa oikeakielisyydestä...) - ja toivottiin, ettei kukaan vain kysy mitään yllättävää vastaan :) Ravintolassa tavattiin italiankielistä menyytä samaten sanakirjan kanssa. No problemo! Perfetto! Va bene!

Vastaanoton Giovannin kanssa kommunikoitiin lisäksi piirtäen ja huitoen, ja saatiin ihme kyllä asiat hoidettua kuten pitikin. G lahjoitti meille viimeiseksi illaksi kuohuviinipullonkin, tehtiin ilmeisesti vaikutus :) (Ellei se sitten ole talon tapa lahjoa ihmiset tulemaan uudelleen)

Bolognassa päästiin todistamaan aborttilakia vastustavien/ kannattavien mielenosoitusta. Uteliaina mentiin tietysti tutkailemaan mitä keskusaukiolla tapahtuu, kun möly käy ja ihmiset vellovat. Uteliaisuus meinasi kostautua: kesken kaiken väkijoukko alkoi juoksennella, ja kappas, tuossahan heiluu mellakkapoliisi pamppuineen parin metrin päässä - pitäiskö tästä häipyä ennen kuin päästään italialaiseen putkaan hokemaan non parlo italiano?

Italialainen järjestys teki meihin vaikutuksen eräässä ravintolassa. Kymmenkunta keski-ikäistä miestarjoilijaa porhalsi ympäriinsä essut paukkuen (ravintola oli umpitäynnä). Tarjoilu oli perin sotilaallisen täsmällistä. Juuri kun oltiin ehditty aloitella ateriaamme, neniemme eteen syöksähti juustolautanen ja essuheikki kiljaisi enemmän käskevästi kuin kysyvästi: PARMESAN! Meikät tietysti että sí sí. Sama juttu kävi jälkiruoan kanssa, pakkohan se on dolcea ottaa kun menu lätkähtää pöytään kehotuksen kera.

Toisessa ravintolassa homma toimikin sitten ihan päin vastoin, hidasta palvelua, suunnatonta sekoilua, vääriä ruokia. Hartaan laskusta riitelyn jälkeen (onneksi likaisen työn hoitivat porukan muut jäsenet) luikittiin kadulle pikavauhtia, koska rahakasassa ei ollut ihan sitä summaa kuin laskussa luki korjauksen jälkeen... (= koska edelleen oltiin sitä mieltä että meitä oli vedätetty)

Mutta se jäätelö! Gelaterioita kaikkialla! Viimeisenä päivänä osuttiin Gianni Gelateria -nimiseen paikkaan, jossa oli takuulla 20 erilaista jäätelölajia. Sen päivän annokseni käsitti mm. jäätelöä nimeltä Titanic (ainakin valkosuklaata - muita makuja en enää muista) Ja se pistaasijäätelö...

Venetsiassa ehdittiin olla vain yksi päivä: ajeltiin vaporettolla Canal Grande edestakaisin, pysähdyttiin San Marcon aukiolla ja harhailtiin kujilla. Niska oli nyrjähtää kaikkea sitä kauneutta äimistellessä. Veden väri oli ehkä suurin yllätys - vaalean turkoosi, jotenkin puhtaan oloinen, varsinkin kun lähestyttiin Lidoa ja merta. Bologna, vaikka viehättävä onkin, näytti jotenkin lattealta Venetsian jälkeen. Ja kuulosti mölyisältä.

Delphine Durand
Juan Gedovius
Aurelia Fronty
Maxi Luchini
Isol
Cristiana Cerretti
Maurizio A. C. Quarello
Stephen Mackey