Kuulin sitten männä viikon mökki-idyllilästä (ks. edellinen postaus) kiintoisia tarinoita. (Hadvig: Kyseessä on siis ihan oikea omakotitaloalue, ei mikään siirtolapuutarhazydeemi)
Yhdessä lintukodossa oli taannoin harrastettu huumekauppaa (kaikkihan sen tiesivät). Outoa jengiä pyöri nurkissa ja roikkui jopa mökin räystäissä villeimpinä aikoina.
Eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä (vaikka eihän niitä Idyllilässä pitäisi edes olla!) joku oli kivittänyt samaisen kadun kaikki julkisivuikkunat tuhannen tuusannuuskaksi.
Toisena aamuna lintujen luritellessa oli kannettu talosta laminaattilattia pellolle. Isäntä kuulemma nukahtanut suihkuun, ja vesivahinkohan siitä tuli. (Tämä kyllä kuulostaa niin urbaanilegendalta...)
Ja samoihin aikoihin alueella pyöri outo auto vaanien ryömisekelemässä. Joku keksi soittaa biilistä poliisille, ja tzadaa, kaaran omistaja oli niin kuumaa kamaa että kytät tulivat alta aikayksikön... Etsintäkuulutettu heebo kuulemma. (Pääsi karkuun niinkuin kalajutuissa aina)
Joka tapauksessa lintukodon isäntä on nähtävästi päätynyt joko valtion leipiin tai muuten vain muille maille, sillä vaimokkeensa myy torppaa vaatimattomalla 200 000 euron hinnalla. Aye. Onko käärme siis poissa Idyllilästä ikuisesti, vai jatkuuko Idyllilän piina?
(Taustaksi: Tämä kurja kaupunki on väkilukuun suhteutettuna Suomen huumeisin. Tämä tarina saattaa siis olla oikeasti totta. )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti