Venyttiin viikonloppu Anne Nuotion astangajoogakurssilla. Täytyy muuten tunnustaa, että kun eka kerran piti vingurtaa kinttunsa ristiin, alkoi päässäni soida oitis "Lootusasentoon, liian levoton mä oon..." Tai oikeastaan: "Lootusasentoon, liian kankea mä oon..." Jäykät nilkkani nimittäin protestoivat asentoa vastaan niin, että tuskanhiki virtasi jo ennen kuin mitään oli tehtykään. Hartauden puutetta?
Huomasin viikonlopun aikana itsestäni muutaman asian. Ensinnäkin ylävartaloni on totaalisen täydellisen absoluuttisen jumissa, erityisesti yläselästä. Toiseksi en ole lainkaan niin venyvä ja joustava kuin olen itselleni pitkään uskotellut. Kolmanneksi minulla on jonkinsorttinen keskittymisvaikeus. ( Hämmästyttävää miten monta ajatusta päässä voi vilahtaa yhden hengityksen aikana! ) Neljänneksi en osaa hengittää.
Viides ja tärkein havainto on, että ehkäpä joogan avulla voin kehittyä noissa edellä mainituissa puutteissani. Nyt olen sitten parina aamuna herännyt hieman aikaisemmin tekemään suryanamaskaraa. Väitin kovasti T:lle Tampereella käydessäin, etten aio hurahtaa joogaan. No, ehkäpä en ole aivan hurahtanut, mutta ostin kumminkin pahalta haisevan joogamaton sekä kymppikortin joogasalille.
Alastalosta ei mitään uutta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti