Räytymäviisuja?

Löysin vaatekaapin perältä oivan aarteen - laatikollisen vanhoja kasetteja. Niiden innoittamana kysynkin nyt mikä/ mitkä viisut saavat tai ovat aikoinaan saaneet teidät kaihon valtaan - ja miksi? Olkaa nyt luvan kanssa oikein pateettisia ja nyyhkyjä!

1. Lou Reed: Perfect day - Paha maailma kaukana, silti surullinen: ihana hetki on kohta jo poissa. Liittyy mielessäni myös saavuttamattomaan onneen.

2. Eppu Normaali: Voi kuinka me sinua kaivataan - Kuuntelin silloin kun olin kaukosuhteessa. Requiem yksinäisyydelle - vieläkin itkettää.

3. A.W.Yrjänä/Ismo Alanko: Elokuun häävalssi - Syksy, ruska, kaipaus, kellastunut heinäpelto, ränsistynyt talo, jonka lattialla kaikuvat menneet riemukkaat askeleet.

4. Edith Piaf: Je ne regrette rien - Liittyy suhteen katkeamiseen tämäkin. Sopi hyvin yksinäisyyden ja vapautumisen riemun aiheuttamaan ristiriitaiseen olotilaan - vaikka kaikki mitä ymmärrän koko viisusta on tuo nimi (En kadu).

5. Emma Salokoski Ensemble: Miksi sä meet - Kuuntelin matkalla työhaastatteluun Kouvolaan. Satoi räntää junan ikkunaan. Jotakin oli muuttumassa. Tiesin joutuvani ehkä lähtemään Tampereelta ja se kauhistutti niin, että mietin itsekin mitä oikein olin tekemässä. Vaikka viisu kertookin ihan toisenlaisesta lähtemisestä - sellaista en onnekseni joutunut tekemään - se liittyy mielessäni tähän kaupungin vaihtoon.