Respect

Nykyopiskelijoiden kanssa ei aina välillä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Oli luento mihin aikaan tahansa, se on aina väärään aikaan. Joukossa on poikkeuksetta joku, joka vänisee, että "se on ainut luento sinä päivänä, niin emmä viittis vaan sen takia tulla koululle, että onko se niinku pakollinen juttu."

Oma koulukuntansa ovat opiskelijat, jotka yrittävät siirtää luentoja itselleen sopivampaan aikaan. "Että voisko järkätä sit vaikka kaks ryhmää, kun minä ja Mirkku ei niinku päästä tuohon aikaan?!" Joo, eihän mulla muuta tekemistä olekaan kuin pitää 70 eri ryhmää, että kaikki Pirkot ja Erkit pääsevät varmasti paikalle.

Eräällä opiskelijalla oli niinkin paljon pokkaa, että kun tehtävä piti palauttaa tiettyyn päivään mennessä tiettyyn paikkaan, hän yritti jättää keskeneräisen paperin, "kun ei ole enää loppuviikolla asiaa sinne päin" (Sivumennen sanoen tämä tietty paikka sijaitsee niinkin kaukana kuin alle puolen kilometrin päässä sellaisesta paikasta, jonne ao. opiskelijalla kyllä oli asiaa)

Haloo, niinkö te työelämässäkin pomolle sanotte, että emmä viittiny tulla töihin kun oli vaan se yks homma tehtävänä sinä päivänä, tai että emmä viittiny hoitaa sitä juttua sille asiakkaalle, kun se oli siellä puolen kilsan päässä?

Kun meikäläinen vielä opiskeli (ei-niin-kauan-sitten), luennoilta jäätiin pois, jos ne eivät aikatauluun sopineet, ja muistiinpanot/ tehtävät jne. kyseltiin kavereilta sen jälkeen. Tai tehtävän palautukseen keksittiin jokin keino. Mutta ei näistä ongelmista lähdetty proffalle päätä aukomaan.

Onko kuluttajapuhe mennyt nykyihmiselle niin perille, että hän pitää itseään asiakkaana sekä koulussa että töissä? Asiakas on kingi, asiakas on aina oikeassa, asiakasta pitää totella!

En minä tässä nyt niitä aikoja kaipaa, kun opettajaa/professoria/pomoa hädin tuskin uskalsi katsoa silmiin. Nyt vain tuntuu siltä, että ollaan hetkahdettu ihan toiseen ääripäähän. Vähän kunnioitusta, pliiz!