Pieni kulttuurinen yhteenveto vuodesta 2007 näkyi hetken aikaa sivun oikeassa laidassa - ensin lukemani kirjat, sitten kuuntelemani levyt viime vuoden maaliskuusta joulukuuhun. Sehän on melkein kokonainen vuosi, mitä yhdestä tammi-helmikuusta.
Kirjalistaltani jäivät kesken Pamukin Lumi, Kilven Alastalon salissa ja Pelon Taivaankantaja. Täysin vailla argumentteja ja epäanalyyttisesti totean, että ne eivät vain jaksaneet kiinnostaa minua etukannesta takakanteen. Tai minulla ei ollut tarpeeksi kärsivällisyyttä lukea niitä. Whatever. Kävelymusiikkia ja Viron historia ovat edelleen kesken, mutta niiden suhteen en ole luovuttanut.
Levylista on lyhyt ja köyhä, eikä siinä varmasti ole merkittynä kaikkea mitä olen vuoden mittaan kuunnellut. Yksi syistä on se, että meillä pauhaavat tavallisesti V:n valinnat, joiden esittäjistä minulla ei usein ole hajuakaan, vaikka musiikki sinänsä olisikin ihan kuunneltavaa, toisinaan jopa miellyttävää. Lisäksi en aina tule merkinneeksi mitä levyä milloinkin on tullut kuunneltua.
Teatterissa kävin männä vuoden aikana neljä kertaa. Näin musikaalin X, jonka nimeä en kerta kaikkiaan muista (kertonee jotakin esityksen koskettavuudesta), sekä lisäksi seuraavat taide-elämykset: Taivas ja maa (työkaverien kanssa), Housut pois (kiitos N ilmaistiketistä!) ja Saituri (kiitos V:n äidille ilmaistiketistä!).
Elokuvia en ole listannut. Mieleen jäi Lieksa (ihanaa epäsuomalaista puolimaagista puolirealismia) ja Shrek 3 (hihii!).
lauantai 5. tammikuuta 2008
tiistai 18. joulukuuta 2007
Rinsessoita!
Ai kuinka ihana kirja! Philippe Lechermeierin ja Rébecca Dautremerin Kätketyt prinsessat esittelee joukon prinsessoja, joista ei näy helman heilaustakaan sokerihuurteisissa saduissa.
Prinsessa Kata Pultti -parka on tuhottoman kömpelö (murjoo sulhasehdokkaankin pakosalle), prinsessa Voronika pöllii kaiken minkä irti saa, ja prinssissa Suloparta - hmm, nimi kertoo kaiken. Yksi suosikeistani on prinsessa Reto-Riikka, joka "ahmien lukee kaiken mihin törmää: romaaneja, runoja, filosofiaa ja hömppää."
Repikää siitä, Tuhkimo, Lumikki, Ruusunen ja muut.
Prinsessa Kata Pultti -parka on tuhottoman kömpelö (murjoo sulhasehdokkaankin pakosalle), prinsessa Voronika pöllii kaiken minkä irti saa, ja prinssissa Suloparta - hmm, nimi kertoo kaiken. Yksi suosikeistani on prinsessa Reto-Riikka, joka "ahmien lukee kaiken mihin törmää: romaaneja, runoja, filosofiaa ja hömppää."
Repikää siitä, Tuhkimo, Lumikki, Ruusunen ja muut.
That's how it goes
Lauantai: Housut pois Kuusankosken teatterissa, jonka jälkeen pikkujouluissa pikkutunneille. Sunnuntai: Kauneimmat joululaulut Käpylän kirkossa. Lauantaina hummataan, sunnuntaina hartaillaan. That's how it goes.
Teatterissa tulee käytyä (liian) vähän. Nyt kävin sitten kahden päivän aikana kaksi kertaa. Asioilla on taipumus kasaantua. That's how it goes 2.
Barbien suihkut ovat loppuneet Suomenmaasta. Näin siinä käy, kun jättää lahjahankinnat viime tinkaan. THIG 3.
Loma lähestyy - iskee flunssa. THIG 4.
Teatterissa tulee käytyä (liian) vähän. Nyt kävin sitten kahden päivän aikana kaksi kertaa. Asioilla on taipumus kasaantua. That's how it goes 2.
Barbien suihkut ovat loppuneet Suomenmaasta. Näin siinä käy, kun jättää lahjahankinnat viime tinkaan. THIG 3.
Loma lähestyy - iskee flunssa. THIG 4.
maanantai 10. joulukuuta 2007
Huah, huah
"Outside of a dog, a book is a man's best friend. Inside of a dog, it's too dark to read."
— Groucho MARX
— Groucho MARX
lauantai 8. joulukuuta 2007
Meinasin ruveta alkamaan
Ei sitten millään saa aikaiseksi. Siirrettyä valokuvia koneelle. Vietyä rannekelloa tiukulääkäriin. Kirjoitettua joulukortteja. Tiskattua. Ja Niin Edelleen. Miksi toiminnan aloittaminen vaatii joskus niin määrättömästi energiaa? Onko se vain minulle ominainen jumitusluonteenpiirre vai yleisinhimillinen ominaisuus? Onko tämä todellista jumittamista vai pelkästään huonoa keskeneräisyyden sietokykyä?
Puhu, muisti
"Ihminen saattaa kokonaan unohtaa alkuperäisen tapahtumasarjan ja muistaa ainoastaan oman tulkintansa siitä." Tällaiseen lopputulokseen päätyi Elisabet Loftus tutkimuksissaan vuonna 1979. Sinänsä järkeenkäyvää - tämän huomaa käytännössä kun alkaa muistella lapsuuden tai kouluaikojen tapahtumia asianosaisten kanssa. Noinko se menikin? Eihän se noin mennyt!
Toisaalta Loftuksen väite on aika pelottava. Jos muistomme ovat vain hataria rekonstruointeja jo alun perin hatarista tilanteiden tulkinnoista, voiko mistään koskaan tietää mitä tapahtui todella? Kiusasiko Pertti Railia ala-asteella, vai tulkitsiko Raili vain Pertin kiinnostuksen osoitukset kiusaamisena?
Kiinnostavinta tässä on se, että kun vertailee omia muistojaan sisarusten ja koulukavereiden kanssa - ja ymmärtää kaikkien muistikuvien subjektiivisuuden - saa lisää muistoja. Tai ainakin lisää sävyjä omiin muistoihinsa.
Ihmisen pää on omituinen värkki.
Toisaalta Loftuksen väite on aika pelottava. Jos muistomme ovat vain hataria rekonstruointeja jo alun perin hatarista tilanteiden tulkinnoista, voiko mistään koskaan tietää mitä tapahtui todella? Kiusasiko Pertti Railia ala-asteella, vai tulkitsiko Raili vain Pertin kiinnostuksen osoitukset kiusaamisena?
Kiinnostavinta tässä on se, että kun vertailee omia muistojaan sisarusten ja koulukavereiden kanssa - ja ymmärtää kaikkien muistikuvien subjektiivisuuden - saa lisää muistoja. Tai ainakin lisää sävyjä omiin muistoihinsa.
Ihmisen pää on omituinen värkki.
sunnuntai 2. joulukuuta 2007
Jankkia
Vietimme eilen hersyvän tuokion kotitalouskirjan (vm. 89) ja keittokirjan (vm. 30-luku) parissa. Ensin mainitussa tiedettiin muun muassa, että "vegetaristit nauttivat ulkoilmasta" eivätkä juo kahvia tai teetä. Amerikkalaista ruokaa käsittelevää sivua oli kuvitettu giganttista purilaista puraisevalla tytöllä (no, burger on kumminkin ruokaa) sekä Mikki Hiirellä (onko sekin ruokaa?).
30-luvun keittokirjassa oli jännittäviä ruokaohjeita. Vai mitä mieltä olette ohjeesta Rikotut munat? Siinä käsketään rikkoa kahteen kuppiin kananmunat, laittaa kuumaan veteen, ja kunhan valkuainen on hyytynyt niin namnam.
Ehdoton ykkössuosikkini oli kuitenkin Jankki. Olen tähän asti elänyt harhakäsityksessä, että jankki on esim. liian paksua puuroa/ taikinaa tms. vaikeasti sekoitettavaa. Vaan ei. Jankin ohje kuuluu jotakuinkin seuraavasti: vettä/maitoa, puolikas veri- tai tavallista leipää, voisulaa, suolaa. Laitetaan leipä nesteeseen lillumaan, ja kun se on pehmennyt möhnäksi, lisätään vähän voita ja suolaa. Lecker!
30-luvun keittokirjassa oli jännittäviä ruokaohjeita. Vai mitä mieltä olette ohjeesta Rikotut munat? Siinä käsketään rikkoa kahteen kuppiin kananmunat, laittaa kuumaan veteen, ja kunhan valkuainen on hyytynyt niin namnam.
Ehdoton ykkössuosikkini oli kuitenkin Jankki. Olen tähän asti elänyt harhakäsityksessä, että jankki on esim. liian paksua puuroa/ taikinaa tms. vaikeasti sekoitettavaa. Vaan ei. Jankin ohje kuuluu jotakuinkin seuraavasti: vettä/maitoa, puolikas veri- tai tavallista leipää, voisulaa, suolaa. Laitetaan leipä nesteeseen lillumaan, ja kun se on pehmennyt möhnäksi, lisätään vähän voita ja suolaa. Lecker!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)