tiistai 16. syyskuuta 2008

Trad.

Liityin kuoroon. Biisilistalta löytyy mm. Ja se oli yksi lauantaki-ilta. (Ja Rajattomia, ja Mozartia.) Keski-ikä 50+ (?) Mellastin männä viikonloppuna marjametsässä kera äidin ynnä kahden tädin. Keski-ikämme n. 60. Ja tänään ostin kumpparit, joita tuskin olisin kinttuihini laittanut teininä tai parikymppisenäkään, vaikka vedenpaisumus olisi vallinnut.

Perinteisiin palaaminen - kapinaa nykyaikaa vastaan?

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Taistelumme

Unohtui raportoida Intian reissulta eräs olennainen episodi. Kaikki alkoi eräänä iltana, kun olin menossa suihkuun. Naksauttaessani valokatkaisijaa huomasin D:n Axe-purkin päällä viisisenttisen punakuorisen ja pitkäsarvisen olion, joka tillotti minua yhtä hölmönä kuin minä sitä.

Menin sipisemään löydöstäni H:lle, joka tuli tarkistamaan asian: a vot, torakka! H sieppasi lavuaarin reunalta pienen pussin, ja sieppasi otuksen kobramaisella kädenliikkeellä muoviseen vankilaan. Hetkisen hykertelimme voittoamme, mutta riemu oli aivan liian aikaista... vips vain, torakka tunki sarvensa jostakin kolosesta ja kipikipikipikipi vilisti karkuun.

Jäädyimme molemmat sekunniksi, sitten H sieppasi valtavan shampoopullon, ja nakkasi karkulaisen perään spontaanisti puoli litraa kirkkaankeltaista paikallisshampoota. Vaan torakkapa oli hitaasti valuvaa ainetta vikkelämpi, ja luikki jo toisessa nurkassa, kun shampoo vasta velloi oven suussa.

Seuraavaksi H tarttui suihkuun, ja vuolaita vesivirtoja ei torakkakaan enää pystynyt vastustamaan, vaan huuhtoutui viemäriin (saatoin melkein kuulla torakankielisiä manauksia).

Ilta päättyi siihen, että pesimme kylpyhuoneen lattian shampoolla. Mitähän anoppi olisi tällaisesta länsimaisesta siivousmenetelmästä sanonut?

Pupu

Päivänä muutamana tiskatessani huomasin keittiön akkunan lävitse ammottavassa auringonkilossa jotakin outoa. Tai oikeammin omituisuus oli kiinni ikkunassa - pölyiseen pintaan oli pyöritelty pirteä pupu.

Ajattelin ensin, että V on halunnut ilostuttaa minua tällaisella omalaatuisella taiteella, mutta kun V hämmästyen kielsi osallisuutensa pupupiirrokseen (oli luullut sitä minun tekemäkseni), olikin edessä tenkkapoo. Kuka? Miksi? Milloin?

Vaihtoehdot kutistuivat varsin pian kahteen mahdolliseen, joista kumpikin on omalla tavallaan hieman pelottava.

1) Olen itse piirtänyt pupun, ja unohtanut tehneeni sen. Pelottavaa = Kykenevätkö aivoni oikeasti pyyhkimään tekemiseni muististani noin tyystin? Ja siinä tapauksessa että vastaus on myönteinen, mitä kaikkea muuta olen tiedostamattani unohtanut tehneeni?

2) Joku henkilö viestinnän yksiköstä (opettaja, opiskelija - piirustustaitoisia epäilyksenalaisia on useita) on iloisena ensimmäisenä kouluviikkona päättänyt ilahduttaa asunnon asukkaita joko tietäen tai tietämättä, että täälläkin asuu yksi osittain viestintäläinen. Pelottavaa = Joku/ jotkut tyypit ovat tulleet hieman turhan lähelle kotiamme. Inha ajatus, että joku saattaa nukkuessani kuhkia alle puolen metrin päässä minusta ties mitkä aatokset päässään. (Paranoidia?)

perjantai 29. elokuuta 2008

Alushousuahmatti

Matkan tappiot: kahdet alushousut. Jokin intialainen otuslaji nimittäin tykkää pistellä poskeensa länsimaisia pikkupöksyjä (myös H on huomannut tämän ilmiön). Ötököiden logiikkaa en silti oikein ymmärrä. Värin suhteen ne eivät ole ronkeleita, toiset alkkarit olivat punaiset ja toiset mustat. Materiaalikaan ei oikein anna vinkkiä - punaiset olivat pitsimäistä ja mustat ohutta kuviollista kangasta. Ehkä alushousuahmattiötököiden motiivi on jossakin toisaalla. Kenties ne toimivat paikallisina siveyspoliiseina, jotka käyvät tuhoamassa liian kevytmielisen näköiset kapineet? Paikalliset alusvaatteet kun ovat yleensä nunnaluostarin kuumuusluokkaa. Vai olisiko anoppi pahuuttaan käynyt silppuamassa syntiset eurooppalaiset alusasut?

(Tässä kohtaa on pakko mainita, että ystävämme anoppi kielsi minua lähtemästä miesten matkaan, kun olimme lähdössä kolmen valtameren äärelle. Joopajoo, mitä se oikein meikäläisten moraalista ajattelee??)

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Intia 10: Kirjastosta paivaa

Vierailtiin paikallisessa kirjastossa, Thiruvananthapuramin State Central Libary oli paikan nimi (se ei suinkaan ollut siis mikaan pikkukirjasto, vaan osavaltion suurin). Pytinki hakkaa 6-0 minka tahansa suomalaisen kulttuurilaitoksen ulkoasullaan. Se mita seinien sisalta loytyy, on sitten toinen juttu. En saanut lupaa ottaa valokuvia kirjastossa sisalta, vahinko vain, joten taytyy tyytya sanalliseen kuvaukseen taas kerran.

Lastenosasto oli sanalla sanoen surkea. Kirjat oli nakeltu hyllyyn vahan mitenkuten, niita oli todella vahan, ja ne olivat resuisessa kunnossa. Luokitus oli alkeellinen, eika kirjojen selkamyksissa ollut mitaan, mista olisi voinut paatella, mista kirjasta oli kyse.

Sama mystisyys jatkui aikuisten puolella. Kirjavalikoima oli lastenosastoa parempi (tai ainakin suurempi), mutta edelleenkaan kirjojen selat olivat vailla mitaan vinkkeja kirjan sisallosta. Luokitus oli ylimalkainen, mutta parempi kuin lasten puolella. Vanhat kunnon korttiluettelot olivat voimissaan, ja lainattavat kirjat leimattiin kasin.

Kirjastossa oli kuitenkin kylttien perusteella kaynnissa RFID-projekti, ja muutama erittain nykyaikaisen nakoinen lainausautomaattikin loytyi - eli jossakin mielessa kirjasto oli tekniikaltaan useita suomalaisia kirjastoja edella, vaikka toisissa asioissa se olikin todella kivikautinen.

Intia 9: Lepopaiva

Tanaan on lakkopaiva. Kaytannossa se tarkoittaa sita, ettei mikaan paikka ole auki, mikaan ei toimi, eika autolla kannata lahtea oikeastaan mihinkaan, koska kadut voivat olla poikki mielenosoitusten vuoksi. Eli toisin sanoen kukaan ei mene toihin, lapset eivat mene kouluun, eika muutenkaan tapahdu mitaan.

Suomessakin voisi kokeilla tata systeemia: paatetaan, etta on lakko, ja jaadaan kaikki kotiin vetamaan lonkkaa!

maanantai 18. elokuuta 2008

Intia 8: Meditaatiota meressa

Maailman parasta meditaatiota, terapiaa ja hauskaa: meressa seisominen. Tarvitaan yksi aava meri, mieluusti rantaa kohti suuntautuvaa tuulta seka vaahtopaisia aaltoja ja kovaa hiekkaa joka pakenee jalkojen alta meren vetaytyessa takaisin selkaa kohti. Tunnelmaa auttaa myos lauma muita meressa melskaajia (etenkin lapset ovat hyvaa seuraa).

Tata jaloa harrastusta ollaan ehditty testata Kanyakumarissa seka Thiruvananthapuramissa Veli-puiston rannalla ja Vettukaadussa. Mistahan rakkaaseen Kouvostoliittoon saisi yhden pikku valtameren rannan?

Meditaatiosta puheenollen: Sri Swami Vivekanandan saaritemppelissa Kanyakumarissa oli meditaatiohuone, jossa kaikui tasaisin valiajoin ommmmmmm. Hypnoottinen luola, oleilin siella pienen hetken tunnelmoimassa, mutta turistihossotys ymparilla taittoi keskittymiselta karjen...