tiistai 24. helmikuuta 2009

Junassa

Tytär: Äiti hei, mennään joskus laivaileen, eiku siis risteileen.
Äiti: (innostuneena) Vaikka Tallinnaan?
T: Eiku ei just sinne. Vaik Ruotsiin. Mä en oo mikään rasisti tai silleen, mutta ne on kaikki siellä Tallinnassa epämiellyttäviä rosvoja.
(Hiljaisuus.)
T: Heei, eiku mennään Pietariin! Eiku Pietarihan on niinku Virossa.
Ä: Pietari on Venäjällä.
T: Eihän ole, Tallinnahan on Venäjällä.
Ä: Eikun Tallinna on Virossa.
T: Ei varmana oo Tallinna Virossa!
(Hiljaisuus.)

***
(Äiti ja lapset pelaavat korttia lähijunassa)
Lapsi1: Miks sie jaat mulle aina huonot kortit?
Äiti: Siks kun mä jaan itselleni kaikki hyvät.
Lapsi2: Mulla on äiti tosi hyvät kortit.
Lapsi3: No miksi sinä et pistä niitä?
Lapsi4: Äiti mä en haluu istuu tässä!
(Peli jatkuu hetken aikaa.)
Ä: Hei, hei oikeesti. Ei saa lyödä!
L2: Kaisa ei saa kurkkia!
Ä: Mutta ei se oikeuta lyömään. Kaisa istu alas!
(Naurua. Peli jatkuu.)


***
Salakuuntelu on parasta.

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Työ ynnä eritteet

Ennen muinoin raatoi työmies pellollaan hiki niskassa, tai jos oikein tiukaksi meni, jopa niska limassa. Vaan mitä tekee nykyinen valkokaulustyöläinen? Mihin hänellä hiki kihoaa, tai lima? Aivoihin?

torstai 12. helmikuuta 2009

Några ord

Du sökte en blomma
och fann en frukt.
Du sökte en källa
och fann ett hav.
Du sökte en kvinna
och fann en själ -
du är besviken.

- Edith Södergran

perjantai 6. helmikuuta 2009

Viime viikkoina

1. Olen havainnut, että leivänteko vaatii habaa (ja pitkää pinnaa)
2. Olen haeskellut tietoa muun muassa muoveista, kieliteknologiasta ja perheen elinkaaresta
3. Olen lukaissut Taru sormusten herrasta ja intoutunut lukemaan Harry Potteria
4. Olen ollut listojen vanki: ostoslistoja, työlistoja, muistilistoja, Facebook-listoja... Ja siksi varmaan teen tästäkin nyt listaa, damn it!
5. Olen laulaa loilotellut ainakin CMX:ää, Maija Vilkkumaata ja Mozartia
6. Olen muuttunut taas brunetimmaksi
7. Olen ihastellut talvea
8. Olen miettinyt alanvaihtoa
9. Olen viettänyt liikaa aikaa netissä

tiistai 13. tammikuuta 2009

Pyssy tyynyllä

Tässä iltana muutamana oli siskokulta huomannut 4-vuotiaan tyttärellään merkillisen unikaverin - leikkipyssyn. Aseelle oli looginen selityskin. Tytär pelkäsi "nisuja" (eli susia), ja milläs niitä muulla torjutaan kuin muovipistoolilla. Joitakin aikoja myöhemmin tyttö selitti, ettei hän enää niitä susia pelkää. Oli kuulemma käynyt paukuttelemassa ne kaikki hengiltä kotitalon takametsässä.

Onnistuisikohan vastaava aikuisellakin? Kehittäisi kauhistuksilleen olomuodon, ja mäiskisi ne sitten pois päiväjärjestyksestä. Mutta onko aseella huitominen toisaalta psykologisesti kovin rakentava tapa käsitellä pelkojaan - vaikka kyseessä olisikin lelu?

keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Jouluepisodeja

Aatonaattona isäpappa viritti pöydällä seisten tankoa jouluverhoja varten. Pöytä keikahti, ja isä lensi lailla enkelin (onneksi ei sentään päätynyt sellaiseksi).

Joulurauha oli juuri julistettu ja metsänhoidollisesti sopiva kuusi koristeltu, kun Aki (2v) päätti tukistaa mokomaa joulurehua. Puu märehti traumaattista kokemustaan viitisen minuuttia, ja kupsahti sitten kumoon. Kuusenpallot ja joulupukinpäät vaan sinkoilivat, jalassa olevasta vedestä puhumattakaan.

8-mantelisen aamupäiväpuuron jälkeen osa porukasta siirtyi luistinradalle energianpurkuun, osa leikkimään iki-ihanaa traditionaalista "etsi isomummon hauta" -leikkiä. Hautuumaalla tulivat myös urheilulliset tarpeet täytettyä: lumihankikävely on oivallinen kuntoilumuoto. Kaikki tarvittavat haudat löydettiin (ja lisäksi kosolti muitakin) ja kynttilät sytytettiin (vähäisin vammoin).

Rikun (8v) lahjapaketista löytyi jättiyllätys: vaaleanpunaiset keijukaissiivet sekä taikasauva! Nuori herra ei yllättävää kyllä ollut lahjuksesta kovin mielissään. Nimitarrojen havaittiin sekaantuneen, eli paketti kuuluikin Ronjalle (6v), joka osasikin arvostaa paketin sisältöä asiaankuuluvasti.

Joulupäivänä siskonmies sulatteli juuri sohvalla kinkkua, kun kuuli yhtäkkiä kesän saapuneen talven keskelle. AMPIAINEN!!! aiheutti talossa liikehdintää ovien taakse. Sankarimme V vapautti kesän sangen eläväisen symbolin lasipurkista ulkoilmaan etsimään toisia lämpimiä tyyssijoja.

Joulun ikimuistettavimman rivin lausahti eräs nimeämätön henkilö äitini työpaikalta: "Syö nunnatkin suklaata!" Näin on siis lahjomattomasti todistettu, ettei suklaan syönti ainakaan synti ole.

tiistai 30. joulukuuta 2008

Legenda pöytälehmästä

Ollapa pöytälehmä. Sellainen kätevänkokoinen, joka mahtuisi juuri leivänpaahtimen ja mikron väliin. Tietenkin se saisi suurimman osan aikaa jaloitella vapaana asunnossa ja ulkosallakin, mutta aamutuimaan se odottelisi keittiön pöydällä valmiina lypsettäväksi. Olisi aina takuulla tuoreita maitotuotteita! Ja ilman välikäsiä!

Lehmä opetettaisiin käymään hiekkalaatikolla, kunnes jossakin vaiheessa jalostettaisiin upouusi lannaton lehmä, jonka ei tarvitsisi lainkaan tehdä tarpeitaan. Ja sellainenkin versio tietysti jalostettaisiin, josta voi suoraan lypsää maidon ohella piimää ja jugurttia.

Naapurin kanssa sitten keskusteltaisiin sään ohella pöytälehmistä.

"Me ollaan harkittu vähän sitä UpoUutta Lannatonta Lehmää."
"Hei, saattekin meiltä tuon vähän käytetyn. Se ei taida viihtyä meillä, ja kun Pirkkokin tahtoisi mieluummin sen leopardikuosisen."

Ajan mittaan perustettaisiin Lehmien Vapautusrintama (LVR), joka kampanjoisi pöytälehmien hyväksikäyttöä vastaan. Pöytälehmät saisivat täydet lehmäoikeudet lakisääteisine vuosilomineen, ja ne saisivat tavata vapaasti myös muita pöytälehmiä.

Eräänä kauniina päivänä kaikki maailman pöytälehmät sitten marssisivat kulkueena pois kodeistaan, tump-tump ne marssisivat pienet sorkat kopsahdellen kohti auringonlaskua, ja jälkipolvet saisivat kummastella tarinoita, joita pienistä pöytälehmistä kerrottaisiin.

(Kiitos Henninkäinen inspiroivasta keskustelusta)