Aion vihdoin lukea Volter Kilven Alastalon salissa. Olen aloittanut sen monta kertaa, ja yhtä monta kertaa olen jättänyt sen kesken. Vaan nyt. Sarvesta härkää! Asiat tulevat kuulemma helpommin tehdyksi, kun niistä tekee julkisia. Jospa sama pätisi tähän lukuprojektiinkin. Projektin kunniaksi alan pitää epätieteellistä lukupäiväkirjaa vaikutelmistani.
(Tähän mennessä luettu: 42 s.)
Kirja ei ole koskaan jäänyt kesken sen vuoksi, että se olisi jotenkin huono tai ikävä. Se vain vaatii paneutumista hieman keskimääräistä enemmän, ja on kerronnaltaan legendaarisen hidassoutuinen. Eli vaatii nykyhökellysmaailman kansalaiselta tiettyä virittäytymistä.
Opuksen kieli on kerrassaan vertaansa vailla - aivan mahtavan kuvailevia sanoja! Tosin silloin tällöin tekee mieli kaivaa Nykysuomen sanakirja esiin - saaristosanasto ei aina meinaa maakravulle aueta. Pukspröötti? Parkki? Kulju? Täh?
Henkilöhahmot rakentuvat herkullisesti. Tähän mennessä olen erityisesti ihastellut Alastalon isännän rehvakkaa vieraanvaraisuutta ja Pukkilan isännän kateellista luimistelua, joista varsinkin jälkimmäinen on saanut runsaasti sivutilaa.
Pukkilan isännän sisäiselle puheelle on ominaista seuraavankaltainen jollottaminen: "Pitkä-Pihlman kävelee-kävelee, keikuttelee-keikuttelee hänkin-hänkin kapteenina-kapteenina parkin kannella, parkin-parkin, Pihlmannin parkin (s.35)" No, tuo oli esimerkki pisimmästä päästä, ilmeisesti hahmo sortuu jauhamaan sanojaan sitä enemmän mitä hermostuneemmaksi tuntee itsensä.
Päähahmojen ohessa on kuvailtu maukkain sanakääntein muutamaa sivuhenkilöä. Minkähänlainen heppu on kitupäristin? (Saita?)
Tähän mennessä väki on alkanut kertyä hiljalleen Alastalon saliin, ja pikkuhiljaa alkaa aueta myös tapaamisen syy: Alastalolla on laivaprojekti suunnitteilla. Tosin minulla kesti useampi sivu ennen kuin älysin, että kyseessä on laiva eikä lato... Vai olisitteko itse ymmärtäneet, että "parkki" meinaa paattia eikä jonkinmoista paikkaa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti