Pisaroita meressä? Väreilyä pinnan alla? Pieniä liikeellepanevia voimia? Muuta, mitä? Mielistyin kyseisen kuvan tarjoamaan symboliikkaan siinä määrin, että panin likoon vähäiset kuvankäsittelytaitoni ja tein siitä mottokuvan blogilleni. Pessimisti minussa tosin kuiskuttelee, että näinköhän kuvatus näyttää hyvältä kaikissa selaimissa ja mahtaako se pysyä sievänä huomiseen saakka, mutta olkoon...
Olen muuten julkisesti salaa mielissäni siitä, että syksy on tulossa. Tulee tilaa hengittää kuuman ja kostean jälkeen. Uusi alku, uudet virikkeet - minulle näitä edustavat tänä syksynä astangajooga ja kasvatustiede.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hahaa! Syksy ja uudet kujeet. Päätin aloittaa opiskella espanjaa ja annoin pirulle pikkusormen: jäsenyys kuntosalimaailmassa tarkoittanee kaikkea raudan pumppaamisesta pilateshässäköihin. Nam. Vastaisku vesisateen turruttavuuteen.
uudet kielet on fantsuja! kuntosalilta en vielä ole löytänyt punaista lankaa, ehkä sekin aika tulee vielä?! ja ah, huomasin juuri, että toinen vakikuntokeskuksistani (niin, käyn kahdessa :) tarjoaa aikuisbalettia perjantaisin - kykenisiköhän... ois niin paljon kaikkea kivaa, mutta ei kaikkea ehdi!
Lähetä kommentti