Piti päästä perjantaina naapurikaupunkiin. Piti esittelemäni tietyllä kellonlyömälle arvoisalle vierasjoukolle yhtä yksikköämme.
Vaan kuinkas sattuikaan, junavuoro olikin peruttu. Syytä en ehtinyt selvittää, lieneekö ollut jäässä juna vai jarrut vai kuljettajan ohjauskäsi. Soittelin ensin sinne tänne kyydin toivossa, sitten ilmoittaakseni, etten ehkä pääsekään paikalle.
Mutta veeärräpä polkaisi tilalle korvaavan bussivuoron! Vain kymmenisen minuuttia junan lähtöajan jälkeen lähdettiin laiturista, ja kyytiläiset ehtivät jo vähän myhäilläkin, että selvittiinpäs. Kunnes kävi ilmi, että bussin oli tarkoitus kiertää junavuoron asemien kautta.
Ei kai siinäkään vielä mitään (myöhästyminen olisi joka tapauksessa ollut taattu), mutta a) bussikuski ei tasan tiennyt yhdenkään reitillä olevan RAUTATIEaseman sijaintia - kyllä hän bussiassat tiesi, mutta että rautatieasemat... ja että b) myöskään mukaan pikakomennuksella lykätty konnarikaan ei tasan tiennyt maantiereittejä, kun oli kotoisin muualta.
Ensimmäisellä väliasemalla siis etsittiin rautatieasemaa 20 minuuttia (yrittäkääpä käännähdellä bussilla sulavasti pikkuisessa suomalaistaajamassa...!). Kukaan matkustajistakaan ei sen sijaintia osannut neuvoa. Tien varressa lapioi lunta pelastava enkeli: kunnan mies keltaisessa liivissään. Bussikuski painoi jarrua, ja konnari kurkkasi ovesta ja kysyi tietä asemalle. Mitä lie mies ajatellut bussista, jonka konduktööri (!?) kysyy rautatieasemaa, mutta neuvoi tien ja perillekin löydettiin.
Ketään ei asemalla enää odotellut, ja ilmeisesti konnari sai johonkin kotkanpesään soitettuaan armahduksen kiertämisestä kaikilla seisakkeilla, joten loppumatkasta pysähdyttiin vain niissä paikoissa, johon joku kyytiläinen oli jäämässä. Kukin meni vuorollaan neuvomaan reittiä seisakkeiden läheisyyteen.
Olin työmaalla perillä vain reilu puoli tuntia myöhässä, ja ehdin tavata vieraat ja pitää esittelyni mainiosti. Ja paluumatkakyydinkin sain heiltä - minibussissa jota oli tuunattu mm. polkupyörän tarakoilta tutuin mustekaloin (kattoikkuna pysyi niillä kiinni). Varmemmalta menopeliltä se silti tuntui kuin veeär.
lauantai 9. tammikuuta 2010
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Se liekkiin leimahtaa
Meinasi käry käydä jouluna.
Ensiksi vaaravyöhykkeellä olivat koiran mahakarvat. Piski pomppasi pöydälle jahtaamaan luvatta ole-kunnolla -lahjusnakkia, joka tuoksui viettelevästi kynttilän tuolla puolen. Lusku sai kyytiä pöydältä, eikä vahingoittunut. Mutta ei tainnut saada nakkiaankaan...
Seuraavaksi leimahti lämmitin. Kotopuoleni toisella hotelli Helpotuksella on taipumus jämähtää jäähän, kun mittari laskee parinkymmenen paremmalle puolelle. Vanha kunnon lämpölaite on vuosien varrella urakoinut sen verran, että suostuu nykyisin toimimaan vain nurin päin käännettynä. Masiina oli siirretty hetkeksi olohuoneen pöydälle (jostain syystä edelleenkin töpseli seinässä), ja HUM, se leiskahti liekkiin. Isän nopea reaktiokyky pelasti koivupöydän jäljiltä ja talon tulelta.
Kolmas kärähdys vaani takaterassilla. Sinne laitettiin aattona jäälyhdyn sisälle kynttilä - puupenkin päälle. Kun kaikki olivat syöneet itsensä tainnoksiin ja lahjatkin oli jo jaettu, hoksasi T, että mikäs siellä takapihalle liekkiä lyö - no se penkki-pahus, jota nakertamaan oli kynttilä sulattanut tiensä! T:llä oli onneksi vielä sen verran virtaa, että kävi oitis nakkaamassa lunta perään, jolloin palonalku tyssäsi kerrassaan. Allekirjoittanut sen sijaan totesi vain tylsästi mahansa vierestä että jaa, vai palaa siellä, vastahan se on kolmas kerta tänä jouluna.
Ensiksi vaaravyöhykkeellä olivat koiran mahakarvat. Piski pomppasi pöydälle jahtaamaan luvatta ole-kunnolla -lahjusnakkia, joka tuoksui viettelevästi kynttilän tuolla puolen. Lusku sai kyytiä pöydältä, eikä vahingoittunut. Mutta ei tainnut saada nakkiaankaan...
Seuraavaksi leimahti lämmitin. Kotopuoleni toisella hotelli Helpotuksella on taipumus jämähtää jäähän, kun mittari laskee parinkymmenen paremmalle puolelle. Vanha kunnon lämpölaite on vuosien varrella urakoinut sen verran, että suostuu nykyisin toimimaan vain nurin päin käännettynä. Masiina oli siirretty hetkeksi olohuoneen pöydälle (jostain syystä edelleenkin töpseli seinässä), ja HUM, se leiskahti liekkiin. Isän nopea reaktiokyky pelasti koivupöydän jäljiltä ja talon tulelta.
Kolmas kärähdys vaani takaterassilla. Sinne laitettiin aattona jäälyhdyn sisälle kynttilä - puupenkin päälle. Kun kaikki olivat syöneet itsensä tainnoksiin ja lahjatkin oli jo jaettu, hoksasi T, että mikäs siellä takapihalle liekkiä lyö - no se penkki-pahus, jota nakertamaan oli kynttilä sulattanut tiensä! T:llä oli onneksi vielä sen verran virtaa, että kävi oitis nakkaamassa lunta perään, jolloin palonalku tyssäsi kerrassaan. Allekirjoittanut sen sijaan totesi vain tylsästi mahansa vierestä että jaa, vai palaa siellä, vastahan se on kolmas kerta tänä jouluna.
perjantai 27. marraskuuta 2009
Kännyköintiä
Kämmäilin alkuviikosta kännyköineni oikein olan takaa. Ensin jäi kotiluuri pyhänä Helsinkiin. Esitin Pitäjänmäen asemalla tahattoman taskukäpälöintitanssin (you know: kädet harovat rytmikkäästi kaikkia mahdollisia taskuja vuorotellen, ta-tam - voieityhjää - ta-tam - voieityhjää, silmissä hivenen lasittunut kauhunkatse)
Pasilassa vaeltelin ympäriinsä hermokimppuna etsimässä puhelinmahdollisuutta vain havaitakseni, että "yleisöpuhelimet" ovat muinaishistoriaa. Kioskin täti käski mennä kysymään vartijoilta saisinko soittaa (kioskin puhelinta ei tietenkään voinut lainata tällaiselle epäilyttävälle naiseläjälle!) Onneksi muuan nuori neito luovutti luurinsa lainaan ilomielin, eikä meinannut huolia tyrkyttämääni euron kolikkoakaan, vaikka soitin 2 kertaa numerotiedusteluunkin, jotta sain lopulta kiinni M:n, joka oli juuri antanut puhelimeni V:lle, joka onneksi oli vielä Pitskussa.
Kotikäpälä lähti ikävä kyllä ensin Tampereelle: arvioitu paluuaika oli tiistai-ilta. Minä oitis Naamakirjaan hökeltämään, että työpuhelimesta tavoittaa tiistai-iltaan asti.
Vaan mitäs tapahtui tiistaiaamuna? Olin juuri saapunut töihin, kun taskutanssi alkoi taas. Sinnehän se työkänny oli jäänyt, yöpöydälle rokulipäivää pitämään.
Työkamu esitti tänään lounaspöydässä kiintoisan teorian: ehkä en halua ollakaan tavattavissa, ja unohdin puhelimet alitajuisen tahallisesti? Mene ja tiedä...
Pasilassa vaeltelin ympäriinsä hermokimppuna etsimässä puhelinmahdollisuutta vain havaitakseni, että "yleisöpuhelimet" ovat muinaishistoriaa. Kioskin täti käski mennä kysymään vartijoilta saisinko soittaa (kioskin puhelinta ei tietenkään voinut lainata tällaiselle epäilyttävälle naiseläjälle!) Onneksi muuan nuori neito luovutti luurinsa lainaan ilomielin, eikä meinannut huolia tyrkyttämääni euron kolikkoakaan, vaikka soitin 2 kertaa numerotiedusteluunkin, jotta sain lopulta kiinni M:n, joka oli juuri antanut puhelimeni V:lle, joka onneksi oli vielä Pitskussa.
Kotikäpälä lähti ikävä kyllä ensin Tampereelle: arvioitu paluuaika oli tiistai-ilta. Minä oitis Naamakirjaan hökeltämään, että työpuhelimesta tavoittaa tiistai-iltaan asti.
Vaan mitäs tapahtui tiistaiaamuna? Olin juuri saapunut töihin, kun taskutanssi alkoi taas. Sinnehän se työkänny oli jäänyt, yöpöydälle rokulipäivää pitämään.
Työkamu esitti tänään lounaspöydässä kiintoisan teorian: ehkä en halua ollakaan tavattavissa, ja unohdin puhelimet alitajuisen tahallisesti? Mene ja tiedä...
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Projekti Odysseus
Aloitettiin V:n kanssa projetki, jonka nimi on James Joycen Odysseus. Luemme sitä toisillemme ääneen, tällä hetkellä tahti on n. 10 sivua päivässä. Etenee huomattavan paljon sujuvammin kuin yksinäinen kirjantahkonta, nimimerkillä olen aloittanut Odysseuksen(kin) ainakin viisi kertaa, ja joka kerta se pahus on ottanut minulta luulot pois. Mutta tällä kertaa meitä on kaksi selättämässä sitä, hähää!
Alkuinnostusta liekehtien kokosimme kokonaisen listan kirjoista, jotka voisimme ottaa käsittelyyn Odysseuksen jälkeen. Lista näyttää - hm - kunnianhimoiselta. Danten Jumalainen näytelmä, Heideggerin Oleminen ja aika, Kilven Alastalon salissa (niin, juuri se, jossa en myöskään ole päässyt puusta pitkälle...!), näin muutamia mainitakseni. Juuri sellaisia opuksia, jotka kiinnostavat, mutta joita ei vain ole saanut luettua.
Kirjan kuunteleminen ja ääneen lukeminen on ihan eri laji kuin itsekseen tavaaminen. Kuuntelemisesta tulee lapsuus mieleen. Äiti luki meille iltaisin ääneen kunnes kirjaimellisesti "putosi". Projekti Odysseuksessa harjoitamme kuitenkin toistaiseksi kohtuutta, ettei kummankaan tarvitse lukea/ kuunnella itseään uneen.
Ääneen lukeminen puolestaan palauttaa mieleen draaman riemun - kuinka tämä henkilö puhuu? Miten tämän asian voisi ilmaista äänen värillä tai puheen rytmillä?
Aijai, so good!
Alkuinnostusta liekehtien kokosimme kokonaisen listan kirjoista, jotka voisimme ottaa käsittelyyn Odysseuksen jälkeen. Lista näyttää - hm - kunnianhimoiselta. Danten Jumalainen näytelmä, Heideggerin Oleminen ja aika, Kilven Alastalon salissa (niin, juuri se, jossa en myöskään ole päässyt puusta pitkälle...!), näin muutamia mainitakseni. Juuri sellaisia opuksia, jotka kiinnostavat, mutta joita ei vain ole saanut luettua.
Kirjan kuunteleminen ja ääneen lukeminen on ihan eri laji kuin itsekseen tavaaminen. Kuuntelemisesta tulee lapsuus mieleen. Äiti luki meille iltaisin ääneen kunnes kirjaimellisesti "putosi". Projekti Odysseuksessa harjoitamme kuitenkin toistaiseksi kohtuutta, ettei kummankaan tarvitse lukea/ kuunnella itseään uneen.
Ääneen lukeminen puolestaan palauttaa mieleen draaman riemun - kuinka tämä henkilö puhuu? Miten tämän asian voisi ilmaista äänen värillä tai puheen rytmillä?
Aijai, so good!
lauantai 17. lokakuuta 2009
Tilu-lilu
Männä viikolla minulla oli samana päivänä kaksi asiakasta, jotka kesken opetustuokion vastasivat puhelimeensa. Minä siinä sitten leppeästi kiristelin hampaitani ja odottelin, että päästäisiin jatkamaan, oli nimittäin muitakin hommia jonoksi asti.
Kumpikin asiakkaista toki pyysi anteeksi ja taisi laittaa luurin jopa äänettömälle keskeytyksen jälkeen, ja minä tietysti hyvänä asiakaspalvelijana (?) nielin tilanteen ja hymyilin takaisin että eihän tässä mitään. Jäin kuitenkin miettimään mitä olisi tapahtunut, jos itse olisin kesken ohjaussession vastannut työpuhelimeeni tai alkanut naputella toiselle asiakkaalle viestiä. Eihän asiakaspalvelijalle tulisi moinen käytös mieleenkään...
Kaupan kassalla olen joskus todistanut tilannetta, jossa asiakas on paapattanut puhelimeen jotain toista asiaa ja samalla ilmeillyt kassalle, että pankkikortilta kiitos.
Minusta kännyköinti yhtä aikaa asiointitilanteissa on vain ja ainoastaan huonoa käytöstä. Ei kai tässä maailmassa mikään asia ole niin überkiireinen, ettei sen hoitaminen paria minuuttia jaksaisi odottaa? Vastailevatko ihmiset kohta jo lääkärin vastaanotollakin puhelimeen, että sori vaan, hoidan sen muistion ihan just kunhan toi lekuri nyt ensin tutkii mut, ei tässä mitään, syöpää vaan epäilevät.
Tämä taitaa olla vain yksi piirre tästä ajasta. Kommunikointi kaikenmoisten rakkineiden välityksellä menee todellisen kohtaamisen ohitse. Ja sitten ihmetellään että ihmiset voivat pahoin.
Kumpikin asiakkaista toki pyysi anteeksi ja taisi laittaa luurin jopa äänettömälle keskeytyksen jälkeen, ja minä tietysti hyvänä asiakaspalvelijana (?) nielin tilanteen ja hymyilin takaisin että eihän tässä mitään. Jäin kuitenkin miettimään mitä olisi tapahtunut, jos itse olisin kesken ohjaussession vastannut työpuhelimeeni tai alkanut naputella toiselle asiakkaalle viestiä. Eihän asiakaspalvelijalle tulisi moinen käytös mieleenkään...
Kaupan kassalla olen joskus todistanut tilannetta, jossa asiakas on paapattanut puhelimeen jotain toista asiaa ja samalla ilmeillyt kassalle, että pankkikortilta kiitos.
Minusta kännyköinti yhtä aikaa asiointitilanteissa on vain ja ainoastaan huonoa käytöstä. Ei kai tässä maailmassa mikään asia ole niin überkiireinen, ettei sen hoitaminen paria minuuttia jaksaisi odottaa? Vastailevatko ihmiset kohta jo lääkärin vastaanotollakin puhelimeen, että sori vaan, hoidan sen muistion ihan just kunhan toi lekuri nyt ensin tutkii mut, ei tässä mitään, syöpää vaan epäilevät.
Tämä taitaa olla vain yksi piirre tästä ajasta. Kommunikointi kaikenmoisten rakkineiden välityksellä menee todellisen kohtaamisen ohitse. Ja sitten ihmetellään että ihmiset voivat pahoin.
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Työmaamuutto, osa 3
Nyt on muutto tehty, kirjat ja lehdet hyllyssä, ja ovet avattu asiakkaille. Hallelujah! Loppujen lopuksi kaikki kääntyi parhain päin, vaikkakin mutkitellen. Pihassa tosin pyörii pari orpoa lavaa, lattiassa on reikiä, ja kyltitys on A4-tasolla, mutta päälinjat alkavat olla kunnossa toimistorutiineja myöten.
Vielä yksi muutto-ohje: Kun kaikki on kunnossa, pitäkää muuttoporukalle omat kakku- ja kahvikemut. Älkääkä säästelkö kiitoksia missään käänteessä. Älkääkä arvostelko tilapäisratkaisuja.
Vielä yksi muutto-ohje: Kun kaikki on kunnossa, pitäkää muuttoporukalle omat kakku- ja kahvikemut. Älkääkä säästelkö kiitoksia missään käänteessä. Älkääkä arvostelko tilapäisratkaisuja.
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Työmaamuuttoa, osa 2
Jos tosiaan päädytte muuttamaan työmaatanne, olkaa viisaampia kuin eräät.
1) Muuttovastaava.
Kaikenlaista tuskaa ja ahdistusta vähentää huomattavasti, jos muutolle on etukäteen nimetty yksi vastuuhenkilö, jolla on kaikki langat käsissään. Ao. henkilön ei tarvitse tehdä kaikkea itse, vaan hänellä on hyvä olla myös valta delegoida hommia. Ja tämä valta pitää tehdä kaikille tiettäväksi. Kyseisen henkilön virkatöitä voisi karsia/ delegoida muualle ainakin muutamaksi hektisimmäksi viikoksi. P-mäisin versio on se, että jonkun on vain otettava vastuu, kun se ei kenellekään muullekaan kelpaa. Tästä tulee turhaa närää ja kärinää.
2) Yhteistyö ja viestintä yksikköjen välillä.
Pyytäkää, että tietohallinnon pomo ja kiinteistöasioiden pomo nimeäisivät muutosta vastaavat tietohallinnon henkilön ja vahtimestarin, joihin tuo yksi muuttovastaava voi olla yhteydessä. Näin vältytään kymmeniltä puheluilta ja enminämitääntiedä ja eitäämullekuulu -kommenteilta. Ja hyvällä tuurilla saadaan kirjastoon hoidettua ajoissa ne tietokoneet, mitä sinne oli suunniteltu, ja oikeanlaiset muuttoautot oikeina päivinä oikeaan paikkaan.
3) Muuttopalaverit.
Pitäkää etukäteen riittävästi muuttopalavereita, joissa muuttovastaava johtaa puhetta. Ainakin joissakin palavereissa on hyvä olla mukana vahtimestarien ja tietohallinnon edustajat. Älkää kasatko liikaa asioita samaan palaveriin. Käykää palaverissa läpi vain ne asiat, jotka koskevat kaikkia palaveriin tulijoita. Jos on tarkoitus puhua pakkausjärjestyksestä ja muuttoaikataulusta vahtimestarien kanssa, älkää alkako mäkättää sossutilaan tulevista tarjottimista. Puheenjohtaja todella johtaa puhetta, eli estää turhiin lillukanvarsiin takertumisen.
4) Työnjako.
Työnjako on hyvä puhua auki. Se, joka selvittää kuka menee minäkin päivänä mihinkin tai millainen ohje hyllyttäjille tehdään, ei sillä sekunnilla ehdi raahaamaan lamppua laatikkoon, mutta ei siitä huolimatta suinkaan laiskottele.
5) Ymmärrystä, ymmärrystä, ymmärrystä.
Muutto on aina vähintään pieni stressi. Kaikkien pitäisi ottaa hommasta vastuu, ja yrittää pitää pahimmat mölyt mahassaan. Sen sijaan, että etsitään syyllisiä jonkun mentyä pieleen, pitäisi keskittyä ao. ongelman ratkaisuun.
Toisinkin voi tietysti tehdä, eli jättää vastuut jakamatta ja olla johtamatta koko hommaa. Siinä on vain se riski, ettei muuton jälkeen enää ole kukaan järjissään/ puheväleissä. Varsinkin jos asiaa ei pureta millään lailla.
1) Muuttovastaava.
Kaikenlaista tuskaa ja ahdistusta vähentää huomattavasti, jos muutolle on etukäteen nimetty yksi vastuuhenkilö, jolla on kaikki langat käsissään. Ao. henkilön ei tarvitse tehdä kaikkea itse, vaan hänellä on hyvä olla myös valta delegoida hommia. Ja tämä valta pitää tehdä kaikille tiettäväksi. Kyseisen henkilön virkatöitä voisi karsia/ delegoida muualle ainakin muutamaksi hektisimmäksi viikoksi. P-mäisin versio on se, että jonkun on vain otettava vastuu, kun se ei kenellekään muullekaan kelpaa. Tästä tulee turhaa närää ja kärinää.
2) Yhteistyö ja viestintä yksikköjen välillä.
Pyytäkää, että tietohallinnon pomo ja kiinteistöasioiden pomo nimeäisivät muutosta vastaavat tietohallinnon henkilön ja vahtimestarin, joihin tuo yksi muuttovastaava voi olla yhteydessä. Näin vältytään kymmeniltä puheluilta ja enminämitääntiedä ja eitäämullekuulu -kommenteilta. Ja hyvällä tuurilla saadaan kirjastoon hoidettua ajoissa ne tietokoneet, mitä sinne oli suunniteltu, ja oikeanlaiset muuttoautot oikeina päivinä oikeaan paikkaan.
3) Muuttopalaverit.
Pitäkää etukäteen riittävästi muuttopalavereita, joissa muuttovastaava johtaa puhetta. Ainakin joissakin palavereissa on hyvä olla mukana vahtimestarien ja tietohallinnon edustajat. Älkää kasatko liikaa asioita samaan palaveriin. Käykää palaverissa läpi vain ne asiat, jotka koskevat kaikkia palaveriin tulijoita. Jos on tarkoitus puhua pakkausjärjestyksestä ja muuttoaikataulusta vahtimestarien kanssa, älkää alkako mäkättää sossutilaan tulevista tarjottimista. Puheenjohtaja todella johtaa puhetta, eli estää turhiin lillukanvarsiin takertumisen.
4) Työnjako.
Työnjako on hyvä puhua auki. Se, joka selvittää kuka menee minäkin päivänä mihinkin tai millainen ohje hyllyttäjille tehdään, ei sillä sekunnilla ehdi raahaamaan lamppua laatikkoon, mutta ei siitä huolimatta suinkaan laiskottele.
5) Ymmärrystä, ymmärrystä, ymmärrystä.
Muutto on aina vähintään pieni stressi. Kaikkien pitäisi ottaa hommasta vastuu, ja yrittää pitää pahimmat mölyt mahassaan. Sen sijaan, että etsitään syyllisiä jonkun mentyä pieleen, pitäisi keskittyä ao. ongelman ratkaisuun.
Toisinkin voi tietysti tehdä, eli jättää vastuut jakamatta ja olla johtamatta koko hommaa. Siinä on vain se riski, ettei muuton jälkeen enää ole kukaan järjissään/ puheväleissä. Varsinkin jos asiaa ei pureta millään lailla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)