Eilen oli taasen lenkkipäivä, näitä Ievan elon kohokohtia. Lähdimme matkaan Kouvola-talon nurkalta, ja suuntasimme kohti Ravikylää. Päädyimme poukkoilemaan alueelle, joka muistuttaa suuresti Kaupin urheilupuistoa Tampereella (Ei-tamperelaisille Kaupin selitys: metsää ja polkuja). Tirpat karjuivat kilpaa kutostien kanssa, pilvet roikkuivat laiskasti melkein kuusenlatvoissa kiinni ja kevät lymyili ties missä.
Nina muisti nähneensä kyseisellä alueella pienen lammen, joten ei kun lätäkköä metsästämään! Poikkesimme pääpoluilta polkutiheikköön, joka poukkoili yhtä loogisesti kuin verisuoniverkosto, ja me siellä seassa. Ei löytynyt lampea heti, mutta ei hätää, aina voi poiketa seuraavalle polulle, ehkä se lymyääkin seuraavan mutkan takana! Erinäisistä mutkista kääntyiltyämme huomasimme olevamme jossakin - öö, metsässä? Siinä sitten törötimme kuin kaksi Punahilkkaa suunnista sekaisin. Susihukan ei sentään tarvinnut tulla meitä pelastamaan, vaan loikimme ihka omin pikku töppösin mättähien kautta pääpolulle ja lopulta sivistyksen pariin.
Lenkki venähti sitten liki kolmituntiseksi hortoiluksi, ja jäi Greyn anatomiakin katsomatta (Ne jotka tietävät piintyneet tapani ja koukuttumiseni tason ko. sarjaan - aplodeja, pyydän). Mitä nyt yksi telkkari meinaa, kun voi seikkailla metsässä ja hihittää kuin peikko!
Ihmisten pitäisi eksyillä useammin. Tekee kaikin puolin hyvää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hih, keväinen Blair Bitch Project. ;)
Luonnossa tonttuilu hellii totisesti sielua syvältä. En tiedä mikä piuka päähäni pisti ja iti, mutta vuokrasin tilkun ryytimaalta ja kynin nyt pälveä kaljuksi, jotta siellä voisi kesällä kasvaa muutakin kuin voikukkia ja etanoita (voi tosin olla, että syksyllä siellä kasvaa pelkkiä etanoita). Saan mullan mullin mallin mylläämisestä sellaista tyydytystä, etten muista mistä muualta, paitsi sienimetsästä tai vattupöheiköstä. Ehkä luonto puhuttelee jotain muinaista minää, sitä myyttistä tyyppiä, joka meissä jokaisessa lymyää ja jolla on multaa kynsien alla, varpuja varpaitten välissä.
Ah! Kunpa saisikin asua niin, että kotoa voi kävellä metsään – yksi niitä kotosuomen ISOJA plussia. Täällä kun saa istua ainakin tunnin verran autossa ennen kuin on "kansallismetsässä" (national forest), jossa saa vapaasti liikkua kuinka tykkää.
Juu, on se päätöntä että pitää autoilla päästäkseen ulkoilemaan. Siinä sitten mietit tuhoatko raitista ilmaa päästöillä saadaksesi raitista ilmaa päähäsi...
Lähetä kommentti