Viime aikoina on tullut köröteltyä junassa päivänä jos toisenakin. Tänään yritin velvollisuudentuntoisesti vähän tehdä töitäkin, mutta suurin osa ajasta kului joko autuaassa (ja niskojajumittavassa) horroksessa tai visuaalisten ärsykkeiden & assosiaatioiden parissa: kas, pelto - mukavan näköinen maalaistalo, tuollaisen kun saisi - metsän suojassa lumimöykky - eikö noissa radanvarressa olevissa kerrostaloissa ole meluisaa? - ja niin edelleen...
Kuuntelin levyjäkin. Jostakin syystä en tule muuten kuunnelleeksi musiikkia juurikaan kotona, vaan lähinnä matkustaessani. Kotona pidän hiljaisuudesta, liikaäänet syövät muka aikaa ja tilaa. Mutta junassa Emma Salokosken Kaksi mannerta on täydellisesti kevät. Viikonloppuna lähestyin varovaisesti Toolin Lateralusta, enkä katunut.
Ja huomenna taas junaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Taitaa olla sukuvika tuo musiikinkuunteluun keskittymättömyys. Juna-, lento- ja automatkoilla sekä töissä tulee luukutettua musiikkia, ihan mikä tahansa kelpaa, jopa bulgarialainen musiikkikanava (joka on aika paska). Mutta ne vinot pinot CD:tä pölyttyvät kotona hyllyssä. Ai niin, missä kotona, eihän mulla ole kotia?! No, siinä tilassa, missä maallinen omaisuuteni tällä hetkellä sijaitseekaan.
Lähetä kommentti