Tärpätinhaistelua, sormiin imeytyvää syväpainoväriä, prässin vääntämistä, sävyjen hakemista... Viikonloppua voi viettää monin tavoin. Tässä tapauksessa kyseessä on uusi harrastukseni: Mitä on metalligrafiikka? (Ko. listalta olen kokeillut kuivaneulaa, viivasyövytystä, akvatintaa, pehmeäpohjaa ja monotypiaa.)
Lauantaina viisi ja sunnuntaina kolmisen tuntia kului rattoisasti grafiikan kurssin omatoimityöpajassa. Vedostin lukuvuoden aikana työstämiäni laattoja. Aika surkuhupaisia teelmiä! Yksi laatta viidestä taitaa olla sellainen, johon olen jotakuinkin tyytyväinen, kaikissa muissa on jotain ärsyttävää. Vedoksista puhumattakaan. Kokeilin (itselleni) uutta tekniikkaa, monotypiaa, jossa väriä suditaan suoraan laatalle (tässä tapauksessa offset-levylle), ja vedetään sitten prässin läpi. Roskiin meni jotta viuhahti.
Vielä suihkunkin jälkeen näytän siltä kuin olisin möyrinyt pari viikkoa kukkapenkissä ja jättänyt kädet pesemättä.
En viitsinyt ottaa pajaan kovin kummoisia eväitä, joten elin viikonlopun pääasiassa karkin, sipsien, rieskan ja omenapiirakan voimin. Viimeksimainittua saa läheisestä museokorttelin kahvilasta. Aivan fantastinen paikka! Paljaat hirsiseinät, joiden katteena siellä täällä on vanhoja Kouvolan Sanomia - siis tyyliin vuodelta 1919. "Ostetaan rajaton määrä maitoa" on yksi suosikki-ilmoituksistani.
Taideviikonlopun kruunasi kaksi piiiiiitkää lenkkiä mukavan paikallisoppaan kanssa. Kouvolastakin löytyi vettä! Ehkä tämä kaupunki on sittenkin asuttava.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti