Oletteko kuulleet runoilijasta nimeltä Jyri Schreck? Minä en ainakaan ollut ennen viime kevättä, jolloin sattuneista syistä pengoin Tampereen yliopiston kirjastossa Eeva-Liisa Mannerin kokoelmaa. Mikä määrä runokirjoja! Ja paljon sellaisia kirjoittajia, joista harva on nykyisin kuullut. Tai no, joista MINÄ en ollut kuullut. Kaanon on armoton! Miksi jotkut muistetaan ja toiset unohdetaan? En suostu uskomaan, että teosten sisältö tai muoto yksin ohjaa kirjoittajan kohtaloa. Liekö asiaa tutkittu missään - tai onko sitä edes mahdollista tutkia?
Joka tapauksessa Schreck oli yksi näistä uusista tuttavuuksista, jonka kirjoja löysin vielä kirjastostakin:
Myös katu on virta, sinä et astu kahdesti
samalle kadulle,
tähdet näkyvät toisin oveltasi,
myös kevät on toinen kevät puistossa
toisena vuonna,
ja kuitenkin
sinä värähdät kylmästä:
et sinä kulje unohtamatta
lakaistujen jälkiemme ylitse
näitä pitkiä katuja täältä
toisiin puistoihin.
(Jyri Schreck: Kaupunki ja villivaahtera, 1975)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti