Vierailtiin paikallisessa kirjastossa, Thiruvananthapuramin State Central Libary oli paikan nimi (se ei suinkaan ollut siis mikaan pikkukirjasto, vaan osavaltion suurin). Pytinki hakkaa 6-0 minka tahansa suomalaisen kulttuurilaitoksen ulkoasullaan. Se mita seinien sisalta loytyy, on sitten toinen juttu. En saanut lupaa ottaa valokuvia kirjastossa sisalta, vahinko vain, joten taytyy tyytya sanalliseen kuvaukseen taas kerran.
Lastenosasto oli sanalla sanoen surkea. Kirjat oli nakeltu hyllyyn vahan mitenkuten, niita oli todella vahan, ja ne olivat resuisessa kunnossa. Luokitus oli alkeellinen, eika kirjojen selkamyksissa ollut mitaan, mista olisi voinut paatella, mista kirjasta oli kyse.
Sama mystisyys jatkui aikuisten puolella. Kirjavalikoima oli lastenosastoa parempi (tai ainakin suurempi), mutta edelleenkaan kirjojen selat olivat vailla mitaan vinkkeja kirjan sisallosta. Luokitus oli ylimalkainen, mutta parempi kuin lasten puolella. Vanhat kunnon korttiluettelot olivat voimissaan, ja lainattavat kirjat leimattiin kasin.
Kirjastossa oli kuitenkin kylttien perusteella kaynnissa RFID-projekti, ja muutama erittain nykyaikaisen nakoinen lainausautomaattikin loytyi - eli jossakin mielessa kirjasto oli tekniikaltaan useita suomalaisia kirjastoja edella, vaikka toisissa asioissa se olikin todella kivikautinen.
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Intia 9: Lepopaiva
Tanaan on lakkopaiva. Kaytannossa se tarkoittaa sita, ettei mikaan paikka ole auki, mikaan ei toimi, eika autolla kannata lahtea oikeastaan mihinkaan, koska kadut voivat olla poikki mielenosoitusten vuoksi. Eli toisin sanoen kukaan ei mene toihin, lapset eivat mene kouluun, eika muutenkaan tapahdu mitaan.
Suomessakin voisi kokeilla tata systeemia: paatetaan, etta on lakko, ja jaadaan kaikki kotiin vetamaan lonkkaa!
Suomessakin voisi kokeilla tata systeemia: paatetaan, etta on lakko, ja jaadaan kaikki kotiin vetamaan lonkkaa!
maanantai 18. elokuuta 2008
Intia 8: Meditaatiota meressa
Maailman parasta meditaatiota, terapiaa ja hauskaa: meressa seisominen. Tarvitaan yksi aava meri, mieluusti rantaa kohti suuntautuvaa tuulta seka vaahtopaisia aaltoja ja kovaa hiekkaa joka pakenee jalkojen alta meren vetaytyessa takaisin selkaa kohti. Tunnelmaa auttaa myos lauma muita meressa melskaajia (etenkin lapset ovat hyvaa seuraa).
Tata jaloa harrastusta ollaan ehditty testata Kanyakumarissa seka Thiruvananthapuramissa Veli-puiston rannalla ja Vettukaadussa. Mistahan rakkaaseen Kouvostoliittoon saisi yhden pikku valtameren rannan?
Meditaatiosta puheenollen: Sri Swami Vivekanandan saaritemppelissa Kanyakumarissa oli meditaatiohuone, jossa kaikui tasaisin valiajoin ommmmmmm. Hypnoottinen luola, oleilin siella pienen hetken tunnelmoimassa, mutta turistihossotys ymparilla taittoi keskittymiselta karjen...
Tata jaloa harrastusta ollaan ehditty testata Kanyakumarissa seka Thiruvananthapuramissa Veli-puiston rannalla ja Vettukaadussa. Mistahan rakkaaseen Kouvostoliittoon saisi yhden pikku valtameren rannan?
Meditaatiosta puheenollen: Sri Swami Vivekanandan saaritemppelissa Kanyakumarissa oli meditaatiohuone, jossa kaikui tasaisin valiajoin ommmmmmm. Hypnoottinen luola, oleilin siella pienen hetken tunnelmoimassa, mutta turistihossotys ymparilla taittoi keskittymiselta karjen...
torstai 14. elokuuta 2008
Intia 7: Pesanrakennusta
Kodin perustaminen ja sisustaminen Intiassa ei ole ihan kakkupala. Kun hommaa kampan, saa kaytannossa todellakin vain seinat. Kaikki muu pitaa hommata, saataa ja virittaa itse hellasta kylpparin lamminvesivaraajaan. Verhokiskot/ -tangotkin pitaa hankkia itse. Ja tietysti kaikki kaapit ym. ym.
Ja marssipa lansimaalaisena parkana intialaiseen kodintarvikeliikkeeseen. Siinapa saa miettia hetken jos toisen, minkalaista pottia ja pannua mihinkin systeemiin tarvitaan. Chapatipannu ja -lauta, painekattila, muovitolkkeja kaikelle ruokatavaralle (koska muuten marssii oitis rivi otokoita ahmijaisille) juomavesisailio (kaikki juomavesi pitaa keittaa), muuntaja jaakaappia varten, tiskisaippua (jepjep, se on tosiaan sellainen saippuamainen viritys), terasastioita (taalla ei tosiaan kayteta juurikaan lasi- tai posliiniastioita, vaan juuri terasta)...
Ja jos haluat hoitaa lasta hankalasti, muuta Intiaan! Valmisruokia ei ole ja kertakayttovaipat ovat torkyhintaisia (ja kestovaipat falskaa). Vaunut ovat lahinna suuri ihmeellisyys, turvaistuimista nyt puhumattakaan. Juuri missaan julkisilla paikoilla ei ole mitaan vaipanvaihtohuoneita (hyva jos julkinen vessa, joka sekin on ubertorkyinen). Lastensankyja on todella hankala loytaa (lastensankyna toimii yleensa kattoon viritetty lakana, jossa lapsi on kapalomaisena kaarona), aidinmaidonkorviketta joutuu jahtaamaan kuin suurtakin aarretta (ja se on tietysti superrasvaista). Ja jos lapsille on jotakin ruokia tai muita tuotteita, niissa on sikana hajusteita tai lisattya sokeria.
Lapsille ei ole juuri tapana antaa leluja (OK, Suomessa vois ehka vahan ottaa mallia :) ja arkkitehtuuri on usein aika lapsivaarallista: marmorilattioita, portaikkoja jne. jne.
Lisaksi kuka tahansa, vaikkapa apteekin tati, voi ruveta arvostelemaan hoitotapojasi, esim. tyyliin "Tuossa kantoliinassa lapsi ei voi kunnolla hengittaa."
Ja marssipa lansimaalaisena parkana intialaiseen kodintarvikeliikkeeseen. Siinapa saa miettia hetken jos toisen, minkalaista pottia ja pannua mihinkin systeemiin tarvitaan. Chapatipannu ja -lauta, painekattila, muovitolkkeja kaikelle ruokatavaralle (koska muuten marssii oitis rivi otokoita ahmijaisille) juomavesisailio (kaikki juomavesi pitaa keittaa), muuntaja jaakaappia varten, tiskisaippua (jepjep, se on tosiaan sellainen saippuamainen viritys), terasastioita (taalla ei tosiaan kayteta juurikaan lasi- tai posliiniastioita, vaan juuri terasta)...
Ja jos haluat hoitaa lasta hankalasti, muuta Intiaan! Valmisruokia ei ole ja kertakayttovaipat ovat torkyhintaisia (ja kestovaipat falskaa). Vaunut ovat lahinna suuri ihmeellisyys, turvaistuimista nyt puhumattakaan. Juuri missaan julkisilla paikoilla ei ole mitaan vaipanvaihtohuoneita (hyva jos julkinen vessa, joka sekin on ubertorkyinen). Lastensankyja on todella hankala loytaa (lastensankyna toimii yleensa kattoon viritetty lakana, jossa lapsi on kapalomaisena kaarona), aidinmaidonkorviketta joutuu jahtaamaan kuin suurtakin aarretta (ja se on tietysti superrasvaista). Ja jos lapsille on jotakin ruokia tai muita tuotteita, niissa on sikana hajusteita tai lisattya sokeria.
Lapsille ei ole juuri tapana antaa leluja (OK, Suomessa vois ehka vahan ottaa mallia :) ja arkkitehtuuri on usein aika lapsivaarallista: marmorilattioita, portaikkoja jne. jne.
Lisaksi kuka tahansa, vaikkapa apteekin tati, voi ruveta arvostelemaan hoitotapojasi, esim. tyyliin "Tuossa kantoliinassa lapsi ei voi kunnolla hengittaa."
keskiviikko 13. elokuuta 2008
Intia 6: Njamnjam
Huomasinpa juuri, etta on tullut tehtya perinteiset turistit noissa aiemmissa teksteissa, ts. lahinna aimisteltya niita outouksia ja osittain negatiivisia asioita, joita ymparillaan huomaa, ja positiiviset tarinat ovat lapsipuolen asemassa.
Yksi fantastisista asioista taalla pain on ruokakulttuuri. Joka paiva ja lahes joka ruoalla on ollut tarjolla mahtavia makuelamyksia. Pidan jopa perinteisista aamupalaksi tarjottavista riisi-kookos-sarviapila-kakkusista (nimeltansa idli) kirpakalla kookoskastikkeella, vaikka aluksi oli kieltamatta vahan omituista popsia sellaista muonaa heti aamutuimaan.
Syontia on harvakseltaan, aamupala klo 8 maissa, lounas n. klo 13 ja illallinen vasta klo 21. Valipaloja ei juuri ole tarjolla, mita nyt on tullut popsittua mm. minibanaaneja, punaisia banaaneja ja granaattiomenoita silloin talloin. Useimmiten syodaan taalla "kotona", mutta ravintoloissakin on muutamaan otteeseen kayty.
Keralassa pain syodaan paljon vihanneksia ja kalaa, lisakkeena on useimmiten riisia. Olen nautiskellut mm. daalia (kastike), okraa (vihannes - vahanko maistuu erilaiselta kuin Suomesta purkista saatava versio!), jakki-puun hedelmaa, tapiocaa (perunamaista), kanaa, katkarapuja, vada-nimisia munkin nakoisia riisikakkusia, masala dosa -lettuja, perunacurrya, paneeria (kotijuusto) en-muista-minka kasvin kanssa, sekavihanneksia... Ja kaikissa tietysti tarakasti mausteita: chilia, kurkumaa jne.
Leipaa ei syoda juurikaan, ainakaan taalla kotona, eika ihme. Palvelijan poissa ollessa syotiin aamu- ja iltapalaksi pullamaista hivenen makeaa leivantapaista, joka oli ehka ainoa ei-niin-mahtava suuhunpantava talla reissulla. Ravintoloista saa mm. naan-leipaa (vaikka se on kaiketi enemman pohjoisintialaista) ja puuri-leipaa (uppopaistettu, sellainen ilmava poffo) ja chapatia (sellainen naan-tyyppinen mutta lattana), kaikki oikein hyvia.
Huh, oikein tulee vesi kielelle, kun muistelee kaikkia herkkuja - kello on nimittain puoli kahdeksan, ja pitka vali iltaruokaan alkaa olla lopuillaan. Iltaruoaksi on usein samaa ruokaa kuin paivalla, eli tanaan se tarkoittaa armakasti maustettua kanaa, vihreaa kasvislisaketta, armakkaa sekin, daalia seka kookoskastiketta.
Lopuksi on pakko fiilistella viela paikallisia (makeita) herkkuja. Makeisia tai jalkiruokia ei juuri harrasteta, mutta herkkukaupoista saa mm. ihanaa kermatoffeeta, seka erilaisia hivenen taikinamaisia palleroita (laddu) tai nelioita, joissa voi olla makuna esim. pistaasi tai mango. Suklaatakin saa, mutta ei ole juuri tehnyt mieli. Tassa kuumuudessa ihaninta herkkua on tuoreesta ananaksesta sekoitettu mehujuoma jailla.
Yksi fantastisista asioista taalla pain on ruokakulttuuri. Joka paiva ja lahes joka ruoalla on ollut tarjolla mahtavia makuelamyksia. Pidan jopa perinteisista aamupalaksi tarjottavista riisi-kookos-sarviapila-kakkusista (nimeltansa idli) kirpakalla kookoskastikkeella, vaikka aluksi oli kieltamatta vahan omituista popsia sellaista muonaa heti aamutuimaan.
Syontia on harvakseltaan, aamupala klo 8 maissa, lounas n. klo 13 ja illallinen vasta klo 21. Valipaloja ei juuri ole tarjolla, mita nyt on tullut popsittua mm. minibanaaneja, punaisia banaaneja ja granaattiomenoita silloin talloin. Useimmiten syodaan taalla "kotona", mutta ravintoloissakin on muutamaan otteeseen kayty.
Keralassa pain syodaan paljon vihanneksia ja kalaa, lisakkeena on useimmiten riisia. Olen nautiskellut mm. daalia (kastike), okraa (vihannes - vahanko maistuu erilaiselta kuin Suomesta purkista saatava versio!), jakki-puun hedelmaa, tapiocaa (perunamaista), kanaa, katkarapuja, vada-nimisia munkin nakoisia riisikakkusia, masala dosa -lettuja, perunacurrya, paneeria (kotijuusto) en-muista-minka kasvin kanssa, sekavihanneksia... Ja kaikissa tietysti tarakasti mausteita: chilia, kurkumaa jne.
Leipaa ei syoda juurikaan, ainakaan taalla kotona, eika ihme. Palvelijan poissa ollessa syotiin aamu- ja iltapalaksi pullamaista hivenen makeaa leivantapaista, joka oli ehka ainoa ei-niin-mahtava suuhunpantava talla reissulla. Ravintoloista saa mm. naan-leipaa (vaikka se on kaiketi enemman pohjoisintialaista) ja puuri-leipaa (uppopaistettu, sellainen ilmava poffo) ja chapatia (sellainen naan-tyyppinen mutta lattana), kaikki oikein hyvia.
Huh, oikein tulee vesi kielelle, kun muistelee kaikkia herkkuja - kello on nimittain puoli kahdeksan, ja pitka vali iltaruokaan alkaa olla lopuillaan. Iltaruoaksi on usein samaa ruokaa kuin paivalla, eli tanaan se tarkoittaa armakasti maustettua kanaa, vihreaa kasvislisaketta, armakkaa sekin, daalia seka kookoskastiketta.
Lopuksi on pakko fiilistella viela paikallisia (makeita) herkkuja. Makeisia tai jalkiruokia ei juuri harrasteta, mutta herkkukaupoista saa mm. ihanaa kermatoffeeta, seka erilaisia hivenen taikinamaisia palleroita (laddu) tai nelioita, joissa voi olla makuna esim. pistaasi tai mango. Suklaatakin saa, mutta ei ole juuri tehnyt mieli. Tassa kuumuudessa ihaninta herkkua on tuoreesta ananaksesta sekoitettu mehujuoma jailla.
tiistai 12. elokuuta 2008
Intia 5: Homma toimii
Intiassa asioilla on taipumus jarjestya - mutta ehka vahan toisella tapaa kuin tallainen lansimaalainen turisti toivoisi.
Kaytiin tanaan kaupassa tarkoituksenamme hommata erinaisia liinavaatteita, jotta paastaan vahitellen pakoon anoppilasta. Kerattiin karry tayteen pyyhetta, lakanaa ynna muuta - ja tadaa, kun ollaan lahdossa lykkimaan kohti kassaa, paikalle ilmiintyy miekkonen, jolla on ilouutinen. Huomenna alkaa alennusmyynti, ei tanaan kannata mitaan ostaa! Arvaas mita tehtiin? Purettiin karryjen sisalto hyllyihin, ja mennaan sitten huomenna takaisin. Lienee turha sanoa, etta tahan reissuun meni puoli paivaa - liikkuminen taalla ei ole mahdottoman nopeaa.
Toinen jarjestelya aiheuttava asia ovat jokailtaiset sahkokatkot. Ensin ne olivat aina klo 20-20.30, mutta tassa parina paivana ne ovatkin olleet 20.30-21. Kuulemma monsuunin takia pitaa saastaa sahkoa, siksi nama katkot. Joopa joo. Mutta eivathan nama iltakatkot suinkaan ole ainoita sahkokatkoja, vaan lisaksi saattaa paivan ja yon mittaan olla myos bonuskatkoja!
Iltakatkot aiheuttavat saatamista talossa kulkemiseen, silla taalla on klo 19 alkaen sakkipimeaa. Akku rutkuttaa onneksi valoa pariin huoneeseen, ettei tarvitse ihan pimeassa istua, mutta esim. jos tarvii kayda vessassa, sujuva sokkokavely on koko lailla must.
Yksi osa saatamista on se, ettei kenellakaan tunnu juuri koskaan olevan kiire. Aina on aikaa leperrella vauvalle tai muuten vain jutustella. Se tekee tietysti asiain tokkimisesta hivenen siedettavampaa.
Kaytiin tanaan kaupassa tarkoituksenamme hommata erinaisia liinavaatteita, jotta paastaan vahitellen pakoon anoppilasta. Kerattiin karry tayteen pyyhetta, lakanaa ynna muuta - ja tadaa, kun ollaan lahdossa lykkimaan kohti kassaa, paikalle ilmiintyy miekkonen, jolla on ilouutinen. Huomenna alkaa alennusmyynti, ei tanaan kannata mitaan ostaa! Arvaas mita tehtiin? Purettiin karryjen sisalto hyllyihin, ja mennaan sitten huomenna takaisin. Lienee turha sanoa, etta tahan reissuun meni puoli paivaa - liikkuminen taalla ei ole mahdottoman nopeaa.
Toinen jarjestelya aiheuttava asia ovat jokailtaiset sahkokatkot. Ensin ne olivat aina klo 20-20.30, mutta tassa parina paivana ne ovatkin olleet 20.30-21. Kuulemma monsuunin takia pitaa saastaa sahkoa, siksi nama katkot. Joopa joo. Mutta eivathan nama iltakatkot suinkaan ole ainoita sahkokatkoja, vaan lisaksi saattaa paivan ja yon mittaan olla myos bonuskatkoja!
Iltakatkot aiheuttavat saatamista talossa kulkemiseen, silla taalla on klo 19 alkaen sakkipimeaa. Akku rutkuttaa onneksi valoa pariin huoneeseen, ettei tarvitse ihan pimeassa istua, mutta esim. jos tarvii kayda vessassa, sujuva sokkokavely on koko lailla must.
Yksi osa saatamista on se, ettei kenellakaan tunnu juuri koskaan olevan kiire. Aina on aikaa leperrella vauvalle tai muuten vain jutustella. Se tekee tietysti asiain tokkimisesta hivenen siedettavampaa.
Intia 4: Huvipuisto intialaisittain
Ei taalla mitaan huvipuistoja tarvita. Riittaa kun loikkaa kadunkulmasta liikenteeseen. Hurukyytia on luvassa, oli liikkeella sitten jalan, autolla tai autoriksalla.
Viimeisin kapistus on huvipuistomielessa hauskin: vauhti on melkoinen, heppoinen kottero hypahtelee oivallisesti huonokuntoisten teiden montuissa, tuuli saa silmat vettymaan. Ja jannitysta riittaa! Ehtiiko riksa okyauton alta? Liiskaako tuo vaaraa kaistaa vastaan tuleva bussi meidat vai ehka tuon uhkarohkean skootteristin, joka juuri lahti ohittamaan meita? Tuleeko nurkan takaa joku vai ei?
Autoriksa muistuttaa huvipuistovempeletta ulkoasultaankin, silla se on pieni, peltinen, pyoreahko ja usein taalla pain mustakeltainen, kuin ponakka mehilainen.
Paikallisen mukaan liikenteessa on yksi saanto: Ala tapa ketaan. Ja ihmeen hyvin homma toimii. Tieta annetaan, kun joku sita tarvitsee, vaikka keskella tieta vastakkaiseen suuntaan kaantymiseen. Suomalaisella tyylilla tulisi ruumiita alta aikayksikon - meikalandiassahan on tapana, etta saantojen mukaan on minun vuoro, ja minahan ajan, vaikka tulisi hoyryjyra vastaan.
Viimeisin kapistus on huvipuistomielessa hauskin: vauhti on melkoinen, heppoinen kottero hypahtelee oivallisesti huonokuntoisten teiden montuissa, tuuli saa silmat vettymaan. Ja jannitysta riittaa! Ehtiiko riksa okyauton alta? Liiskaako tuo vaaraa kaistaa vastaan tuleva bussi meidat vai ehka tuon uhkarohkean skootteristin, joka juuri lahti ohittamaan meita? Tuleeko nurkan takaa joku vai ei?
Autoriksa muistuttaa huvipuistovempeletta ulkoasultaankin, silla se on pieni, peltinen, pyoreahko ja usein taalla pain mustakeltainen, kuin ponakka mehilainen.
Paikallisen mukaan liikenteessa on yksi saanto: Ala tapa ketaan. Ja ihmeen hyvin homma toimii. Tieta annetaan, kun joku sita tarvitsee, vaikka keskella tieta vastakkaiseen suuntaan kaantymiseen. Suomalaisella tyylilla tulisi ruumiita alta aikayksikon - meikalandiassahan on tapana, etta saantojen mukaan on minun vuoro, ja minahan ajan, vaikka tulisi hoyryjyra vastaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)